1 Nesse mesmo dia, enquanto eram lidas as leis de Moisés, o povo reparou numa passagem em que se dizia que nunca deveriam ser aceites nos actos de culto do templo os amonitas nem os moabitas.

2 Porque esses povos não tinham tido uma atitude amigável para com o povo de Israel. Pelo contrário, compraram os serviços de Balaão para que os amaldiçoasse, ainda que Deus tivesse mudado essa maldição em bênção.

3 Portanto, quando essa proibição foi lida, todos os estrangeiros foram imediatamente mandados retirar da assembleia.

4 Antes disso acontecer, o sacerdote Eliasibe, que fora designado como encarregado das câmaras do templo, tinha transformado uma das câmaras de despensa num belo quarto para receber Tobias, um homem de quem era muito amigo. Essa divisão tinha sido anteriormente reservada para armazenamento de ofertas de cereais, de incenso, dos recipientes, dos dízimos de cereais, de vinho novo e do azeite. Moisés decretara que essas ofertas pertencessem aos levitas, aos membros do coro e aos porteiros. As ofertas alçadas é que seriam para os sacerdotes.

6 Eu não estava em Jerusalém nessa ocasião, porque voltara a Babilónia no ano trinta e dois do reinado de Artaxerxes; embora tivesse mais tarde recebido ordem de regressar novamente a Jerusalém.

7 Pois quando cheguei outra vez a Jerusalém e soube dessa acção indigna de Eliasibe - de preparar um quarto de hóspede para Tobias no templo - fiquei deveras desagradado; fui lá, lancei fora todo o mobiliário e coisas pertencentes a Tobias. Depois mandei que fosse todo limpo e que pusessem de novo lá os recipientes do templo com as ofertas de cereais e o incenso.

10 Também soube que não se tinha dado aos levitas o que lhes era devido, e que por isso tanto eles como os membros do coro tinham voltado às suas terras no campo.

11 Imediatamente me dirigi aos chefes, perguntando-lhes porque é que fora descurado o templo. Tornei pois a chamar os levitas e reorganizei as suas funções respectivas.

12 De novo o povo de Judá tornou a trazer os seus dízimos dos cereais, do vinho novo e do azeite para os cofres do templo.

13 Pus Selemias o sacerdote, Zadoque o escriba e Pedaías o levita como encarregados de administrar esse armazenamento. Também designei Hanã (filho de Zacur, filho de Matanias) como seu assistente. Estes homens tinham uma excelente reputação, e o seu trabalho consistia em fazer uma distribuição equitativa desses dons pelos seus irmãos levitas.

14 Ó meu Deus, lembra-te destas coisas boas que fiz; não te esqueças de tudo o que fiz pelo templo.

15 Um dia, estava eu numa propriedade rural e vi alguns homens pisando uvas; era um sábado. Também carregavam com fardos, punham sobre jumentos carregamentos de vinho, de uvas, de figos e de toda a espécie de mercadorias que levavam nesse mesmo dia para Jerusalém. Opus-me então veementemente a tudo isso. Havia até gente que vinha de Tiro vender peixe e outras coisas aos sábados, ao povo de Jerusalém.

17 Então perguntei aos chefes de Judá: Porque é que profanam o sábado? Não bastou que os vossos antepassados fizessem essa espécie de coisas e que tivessem trazido sobre nós os males que nós conhecemos e que a nossa cidade sofreu? E agora fazem cair sobre o povo de Israel mais ira de Deus, permitindo profanar o sábado desta forma!

19 A partir de então ordenei que as portas da cidade se fechassem assim que escuresse, desde sexta-feira à noite e só tornassem a ser abertas quando terminasse o período do sábado. Enviei mesmo alguns elementos da minha guarda para que mercadoria alguma fosse trazida durante o sábado.

20 Os mercadores e comerciantes ainda insistiram, ficando fora das muralhas durante uma ou duas noites de sábado, mas eu falei-lhes severamente: Que estão aí a fazer acampados à volta das muralhas? Se tornaram a voltar aqui, mando-vos prender. E foi a última vez que apareceram aos sábados.

23 Pela mesma altura constatei que alguns judeus se tinham casado com mulheres de Asdode, de Amom e de Moabe, e que muitos dos seus filhos falavam na língua dos asdoditas e não percebiam nada da língua de Judá!

25 Então adverti duramente esses pais e lembrei-lhes que estavam sob a maldição de Deus; tive mesmo que castigar alguns e que lhes puxar pelos cabelos. Fi-los jurarem que não deixariam mais casar filhos seus com gente que não fosse judia.

26 Não foi esse exactamente o problema do rei Salomão? perguntei. Não houve soberano que se lhe comparasse. Deus o amou e fê-lo rei sobre Israel; pois mesmo assim não se deixou levar para a idolatria pelas mulheres estrangeiras? Não pensem que vos deixaremos à vontade continuando a prevaricar num assunto tão importante como este!

28 Um dos filhos de Joiada (filho de Eliasibe, o sumo sacerdote) era genro de Sanbalate, o horonita; por isso o excluí do templo.

29 Lembra-te deles, ó meu Deus, pois profanaram o sacerdócio e as promessas e votos dos sacerdotes e dos levitas.

1 Sinä päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen, ja siihen havaittiin kirjoitetun, ettei ammonilainen eikä mooabilainen koskaan pääse Jumalan seurakuntaan,

2 sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden israelilaisia vastaan ja koska hän palkkasi heitä vastaan Bileamin kiroamaan heidät, vaikka meidän Jumalamme muuttikin kirouksen siunaukseksi.

3 Kuultuaan lain he erottivat kaiken sekakansan Israelista.

4 Mutta sitä ennen oli pappi Eljasib, Tobian sukulainen, joka oli asetettu meidän Jumalamme temppelin kammionhoitajaksi,

5 sisustanut hänelle suuren kammion, johon ennen oli pantu ruokauhri, suitsuke, kalut ja jyvä-,viini-ja öljykymmenykset, jotka olivat määrätyt leeviläisille, veisaajille ja ovenvartijoille, sekä papeille tuleva anti.

6 Tämän kaiken tapahtuessa en minä ollut Jerusalemissa; sillä Artahsastan, Baabelin kuninkaan, kolmantenakymmenentenä toisena hallitusvuotena minä olin mennyt kuninkaan luo. Mutta jonkun ajan kuluttua minä pyysin kuninkaalta lomaa

7 ja palasin Jerusalemiin. Ja kun minä tulin huomaamaan, minkä pahan Eljasib oli tehnyt Tobian eduksi, sisustaessaan hänelle kammion Jumalan temppelin esipihoissa,

8 pahastuin minä suuresti, ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta.

9 Ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeen.

10 Vielä minä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin olivat leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, vetäytyneet kukin maatilalleen.

12 Ja koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.

13 Ja minä asetin Selemjan, papin, ja Saadokin, kirjanoppineen, ja Pedajan, leeviläisen, valvomaan varastohuoneita ja annoin heidän apulaisekseen Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan; sillä heitä pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli toimittaa jako veljiensä kesken.

14 Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä pyyhi pois minun hurskaita tekojani, jotka minä olen tehnyt Jumalani temppelin ja siinä toimitettavan palveluksen hyväksi.

15 Siihen aikaan minä näin Juudassa niitä, jotka sapattina polkivat viinikuurnaa ja jotka kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla kuormatavaralla. Ja he toivat niitä Jerusalemiin sapatinpäivänä; ja minä varoitin heitä, kun he myivät elintarpeita.

16 Sinne oli myös asettunut tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät Juudan kansalle sapattina ja Jerusalemissa.

19 Ja niin pian kuin oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa, käskin minä sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatin jälkeen. Ja minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä.

20 Kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle, kerran ja toisen.

22 Ja minä käskin leeviläisten puhdistautua ja tulla vartioimaan portteja, että sapatinpäivä pyhitettäisiin. Muista minua, Jumalani, myös tämän tähden ja armahda minua suuressa laupeudessasi.

23 Siihen aikaan minä näin myös juutalaisia, jotka olivat naineet asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia vaimoja.

24 Ja heidän lapsistaan puolet puhuivat asdodinkieltä tai jonkun muun kansan kieltä, eivätkä osanneet puhua juudankieltä.

26 Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Ei yhdelläkään monien kansojen joukossa ollut hänen vertaistaan kuningasta; hän oli Jumalallensa rakas, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Kuitenkin muukalaiset vaimot saattoivat hänetkin tekemään syntiä.

28 Ja yksi ylimmäisen papin Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy; hänet minä karkoitin luotani.

29 Muista heidät, Jumalani, sillä he ovat saastuttaneet pappeuden sekä sekä pappeuden sekä pappeus-ja leeviläisliiton.

30 Niin minä puhdistin heidät kaikesta muukalaisuudesta. Ja minä järjestin virkatehtävät papeille ja leeviläisille, kullekin hänen toimensa mukaan,

31 niin myös halko-uhrilahjan määräaikoina ja uutislahjat. Muista, Jumalani, tämä minun hyväkseni.