1 Ainda que acreditemos que para o Senhor é indiferente que façamos ou não essas coisas, não podemos contudo continuar a praticá-las para nos agradarmos a nós mesmos; porque temos de ter em consideração as dúvidas e os receios dos outros.

2 Procuremos agradar aos outros, não a nós próprios; façamos aquilo que pode contribuir para a edificação da sua vida espiritual.

3 Nem Cristo procurou o seu próprio prazer. Como disse o Salmista: Os insultos dos teus inimigos têm caído sobre mim. d

4 Porque tudo o que anteriormente foi escrito, é para nos ensinar, para que pela paciência e pelo encorajamento das escrituras, aguardemos esperançadamente as promessas de Deus.

5 Possa Deus, que vos dá paciência e coragem, ajudar-vos a viver em harmonia uns com os outros, na mesma atitude que Cristo teve. E então todos podem, a uma só voz, dar glória a Deus, o Pai de nosso Senhor Jesus Cristo.

7 Sendo assim, recebam-se afectuosamente uns aos outros, tal como Cristo vos recebeu a vocês mesmos, e assim Deus será glorificado.

8 E lembrem-se de que Cristo veio como um servo dos judeus, a fim de mostrar que Deus cumpre as suas promessas, e de revelar a sua verdade.

13 Que Deus, o que vos deu esperança, vos mantenha felizes e cheios da paz que nasce pela fé, através do poder do Espírito Santo nas vossas vidas.

14 Eu estou certo, irmãos, de que vocês estão cheios de bondade, para que, com o conhecimento que já têm, possam aconselhar-se uns aos outros.

15 Mas apesar disso tomei ousadia para vos escrever sobre estes pontos, convencido de que o que vos falta é sobretudo que estes assuntos estejam sempre bem presentes na vossa mente; pois que, pela graça de Deus, fui chamado a ser mensageiro de Jesus Cristo junto de vocês, os gentios, levando-vos a mensagem do evangelho, para que sejam apresentados a Deus como um sacrifício inteiramente aceite por ele, santificado pelo Espírito Santo.

17 Por isso me é lícito ter esta grande satisfação por tudo aquilo que Cristo Jesus fez por meu intermédio no meu serviço para Deus. -

18 Porque nem sequer ousaria abrir a boca se Cristo não tivesse usado a minha vida para levar a Deus os gentios, ganhando-os através da minha mensagem e da forma como vivi diante deles,e

19 e ainda pelos milagres feitos por meu intermédio como sinais vindos de Deus - tudo isto pelo poder do Espírito Santo. E desta maneira tenho pregado o evangelho de Cristo, por toda a parte, desde Jerusalém até ao Ilírico.

20 O meu grande desejo tem sido ir sempre mais longe, pregando de preferência onde o nome de Cristo ainda não tenha sido ouvido, e não edificando sobre um fundamento posto por outro.

22 Eis no fundo a verdadeira razão por que não pude ir visitar-vos mais cedo.

23 Mas agora acabei enfim o meu trabalho nestas regiões e estou desejoso de ir ter convosco, após todos estes longos anos de espera. Porque estou o fazer planos para uma viagem à Espanha , e de caminho tenciono ficar em Roma um tempo para gozar da vossa convivência, depois do que alguns de vocês poderão até ajudar-me no prosseguimento da minha viagem.

25 Mas antes disso tenho de ir a Jerusalém levar uma oferta para os crentes de lá, pois pareceu bem aos cristãos da Macedónia e da Acaia enviar um donativo para os seus irmãos de Jerusalém, que têm atravessado tempos bem difíceis.

27 Eles tiveram muita alegria em fazer isso porque sentem que têm como que uma dívida para com os cristãos de Jerusalém, pois que afinal os gentios foram participantes das bênçãos espirituais dos judeus. E sentem que o mínimo que poderão fazer em compensação será enviar à igreja de Jerusalém uma ajuda material.:

28 Portanto, logo que tenha executado essa tarefa, entregando esse fruto da sua gratidão, irei ver-vos no meu caminho para a Espanha.

29 E estou certo de que nessa visita que vos farei hei-de levar-vos todas as riquezas espirituais da palavra de Cristo.

1 Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.

2 Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.

4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

5 Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,

6 niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.

7 Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.

8 Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset,

13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.

14 Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että myös kykenette neuvomaan toinen toistanne.

15 Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut

16 sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri.

17 Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa;

18 sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla,

19 tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen,

20 ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle,

22 Sentähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne.

23 Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne,

24 niin minä, jos milloin Hispaniaan matkustan, tulen luoksenne, sillä minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät ja teidän avullanne pääseväni sinne, kunhan ensin olen vähän saanut iloita teidän seurastanne.

25 Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta.

26 Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.

27 Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla.

28 Kun olen tehtäväni suorittanut ja heille tämän hedelmän perille vienyt, lähden teidän kauttanne Hispaniaan;

29 ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani.

30 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa,

31 että minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen,

32 niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne.

33 Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen.