1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.

1 The words of Agur the son of Jakeh; The oracle.

The man saith unto Ithiel, unto Ithiel and Ucal:

2 Surely I am more brutish than any man,

And have not the understanding of a man;

3 And I have not learned wisdom,

Neither have I the knowledge of the Holy One.

4 Who hath ascended up into heaven, and descended?

Who hath gathered the wind in his fists?

Who hath bound the waters in his garment?

Who hath established all the ends of the earth?

What is his name, and what is his son’s name, if thou knowest?

5 Every word of God is tried:

He is a shield unto them that take refuge in him.

6 Add thou not unto his words,

Lest he reprove thee, and thou be found a liar.

7 Two things have I asked of thee;

Deny me them not before I die:

8 Remove far from me falsehood and lies;

Give me neither poverty nor riches;

Feed me with the food that is needful for me:

9 Lest I be full, and deny thee, and say, Who is Jehovah?

Or lest I be poor, and steal,

And use profanely the name of my God.

10 Slander not a servant unto his master,

Lest he curse thee, and thou be held guilty.

11 There is a generation that curse their father,

And bless not their mother.

12 There is a generation that are pure in their own eyes,

And yet are not washed from their filthiness.

13 There is a generation, oh how lofty are their eyes!

And their eyelids are lifted up.

14 There is a generation whose teeth are as swords, and their jaw teeth as knives,

To devour the poor from off the earth, and the needy from among men.

15 The horseleach hath two daughters, crying, Give, give.

There are three things that are never satisfied,

Yea, four that say not, Enough:

16 Sheol; and the barren womb;

The earth that is not satisfied with water;

And the fire that saith not, Enough.

17 The eye that mocketh at his father,

And despiseth to obey his mother,

The ravens of the valley shall pick it out,

And the young eagles shall eat it.

18 There are three things which are too wonderful for me,

Yea, four which I know not:

19 The way of an eagle in the air;

The way of a serpent upon a rock;

The way of a ship in the midst of the sea;

And the way of a man with a maiden.

20 So is the way of an adulterous woman;

She eateth, and wipeth her mouth,

And saith, I have done no wickedness.

21 For three things the earth doth tremble,

And for four, which it cannot bear:

22 For a servant when he is king;

And a fool when he is filled with food;

23 For an odious woman when she is married;

And a handmaid that is heir to her mistress.

24 There are four things which are little upon the earth,

But they are exceeding wise:

25 The ants are a people not strong,

Yet they provide their food in the summer;

26 The conies are but a feeble folk,

Yet make they their houses in the rocks;

27 The locusts have no king,

Yet go they forth all of them by bands;

28 The lizard taketh hold with her hands,

Yet is she in kings’ palaces.

29 There are three things which are stately in their march,

Yea, four which are stately in going:

30 The lion, which is mightiest among beasts,

And turneth not away for any;

31 The greyhound; the he-goat also;

And the king against whom there is no rising up.

32 If thou hast done foolishly in lifting up thyself,

Or if thou hast thought evil,

Lay thy hand upon thy mouth.

33 For the churning of milk bringeth forth butter,

And the wringing of the nose bringeth forth blood;

So the forcing of wrath bringeth forth strife.