2 Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle, jotta hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta.
3 Mutta minä kovetan faraon sydämen, niin ettei hän kuuntele teitä, vaikka minä teen Egyptissä monta ihmettä ja tunnustekoa.
4 Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.
6 Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt.
7 Mooses oli kahdeksankymmenvuotias ja Aaron kahdeksankymmentäkolmevuotias, kun he menivät faraon luo.
8 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
9 Kun farao käskee teitä todistamaan sananne jollakin ihmeteolla, sano silloin Aaronille: 'Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu myrkkykäärmeeksi.'
10 Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen hoviväkensä eteen, ja se muuttui käärmeeksi.
11 Silloin farao kutsutti luokseen oppineet ja noidat, ja nämä Egyptin loitsijat tekivät taioillaan samoin:
12 he heittivät kukin sauvansa, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.
13 Farao pysyi kuitenkin kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.
15 Lähde faraon luo huomisaamuna, kun hän on menossa Niilin rantaan. Mene sinne häntä vastaan ja ota mukaasi sauva, joka muuttui käärmeeksi.
16 Sano hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, lähetti minut luoksesi pyytämään, että päästäisit hänen kansansa palvelemaan häntä autiomaassa. Mutta sinä et ole tähän asti suostunut.
17 Siksi Herra sanoo: Tämä osoittaa sinulle, että minä olen Herra. Kun minä nyt lyön Niilin vettä tällä sauvalla, joka minulla on kädessäni, niin vesi muuttuu vereksi.
20 Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Mooses kohotti sauvansa ja löi Niilin vettä faraon ja hänen hovimiestensä nähden, ja kaikki vesi muuttui vereksi.
21 Niilin kalat kuolivat ja virta alkoi haista niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä, ja verta oli Egyptissä kaikkialla.
22 Mutta Egyptin loitsijat tekivät samoin taioillaan, ja farao pysyi kovana eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin.
23 Farao lähti takaisin palatsiinsa eikä välittänyt tästäkään ihmeestä.
24 Mutta egyptiläiset joutuivat kaivamaan Niilin rantamilta vettä juotavakseen, sillä Niilin vettä he eivät voineet juoda.
25 Seitsemän päivän kuluttua siitä, kun Herra oli turmellut Niilin,
1 And Jehovah said to Moses, See, I have made thee God to Pharaoh; and Aaron thy brother shall be thy prophet.
2 Thou shalt speak all that I command thee; and Aaron thy brother shall speak unto Pharaoh, that he let the children of Israel go out of his land.
3 And I will render Pharaoh's heart obdurate, and multiply my signs and my wonders in the land of Egypt.
4 And Pharaoh will not hearken unto you; and I will lay my hand upon Egypt, and bring forth my hosts, my people, the children of Israel, out of the land of Egypt by great judgments.
5 And the Egyptians shall know that I am Jehovah, when I stretch forth my hand on Egypt, and bring out the children of Israel from among them.
6 And Moses and Aaron did as Jehovah had commanded them: so did they.
7 And Moses was eighty years old, and Aaron was eighty-three years old, when they spoke to Pharaoh.
8 And Jehovah spoke to Moses and to Aaron, saying,
9 When Pharaoh shall speak to you, saying, Do a miracle for yourselves, -then thou shalt say unto Aaron, Take thy staff and cast {it} before Pharaoh-it will become a serpent.
10 And Moses and Aaron went in to Pharaoh, and did so, as Jehovah had commanded; and Aaron cast down his staff before Pharaoh, and before his bondmen, and it became a serpent.
11 And Pharaoh also called the sages and the sorcerers; and they too, the scribes of Egypt, did so with their enchantments:
12 they cast down every man his staff, and they became serpents; but Aaron's staff swallowed up their staves.
13 And Pharaoh's heart was stubborn, and he hearkened not to them, as Jehovah had said.
14 And Jehovah said to Moses, Pharaoh's heart is hardened: he refuseth to let the people go.
15 Go unto Pharaoh in the morning-behold, he will go out unto the water-and take thy stand by the bank of the river in front of him; and take in thy hand the staff that was turned into a serpent.
16 And say unto him, Jehovah the God of the Hebrews has sent me to thee, saying, Let my people go, that they may serve me in the wilderness; but behold, hitherto thou hast not hearkened.
17 Thus saith Jehovah: In this shalt thou know that I am Jehovah-behold, I will smite with the staff that is in my hand upon the water which is in the river, and it shall be turned into blood.
18 And the fish that is in the river shall die; and the river shall stink; and the Egyptians shall loathe to drink the water out of the river.
19 And Jehovah said to Moses, Say unto Aaron, Take thy staff, and stretch out thy hand upon the waters of the Egyptians-upon their streams, upon their rivers, and upon their ponds, and upon all their reservoirs of water, that they may become blood; and there shall be blood throughout the land of Egypt, both in {vessels of} wood and in {vessels of} stone.
20 And Moses and Aaron did so, as Jehovah had commanded; and he lifted up the staff, and smote the waters that were in the river before the eyes of Pharaoh, and before the eyes of his bondmen; and all the waters that were in the river were turned into blood.
21 And the fish that was in the river died; and the river stank, and the Egyptians could not drink the water of the river; and the blood was throughout the land of Egypt.
22 And the scribes of Egypt did so with their sorceries; and Pharaoh's heart was stubborn, neither did he hearken to them, as Jehovah had said.
23 And Pharaoh turned and went into his house, and took not this to heart either.
24 And all the Egyptians dug round about the river for water to drink; for they could not drink of the water of the river.
25 And seven days were fulfilled, after Jehovah had smitten the river.