2 (H56:3)Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää, kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan.3 (H56:4)Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.4 (H56:5)Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen?5 (H56:6)Kaiken aikaa he vääristelevät sanojani, aina he hautovat pahaa.6 (H56:7)He väijyvät ja vaanivat minua. He seuraavat kintereilläni ja tavoittelevat henkeäni.7 (H56:8)Maksa heille heidän rikostensa mukaan! Syökse kansat tuhoon vihassasi, Jumala.8 (H56:9)Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.9 (H56:10)Kun pyydän sinua avukseni, viholliseni pakenevat. Silloin minä tiedän, että Jumala on puolellani.10 (H56:11)Jumala, minä ylistän sanaasi, Herra, minä ylistän sinun sanaasi.11 (H56:12)Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan ihminen?12 (H56:13)Olen antanut sinulle lupauksen, Jumala. Minä täytän lupaukseni, uhraan sinulle kiitosuhrin.13 (H56:14)Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.

1 Til sangmesteren; efter "Den målløse due på de fjerne steder"*; av David; en gyllen sang da filistrene grep ham i Gat**. / {* kanskje melodien.} / {** 1SA 21, 10 fg.}2 Vær mig nådig, Gud! for mennesker vil opsluke mig; hele dagen trenger de mig med krig.3 Mine fiender søker å opsluke mig hele dagen; for mange er de som strider mot mig i overmot.4 På den dag jeg frykter, setter jeg min lit til dig.5 Ved Gud priser jeg hans ord; til Gud setter jeg min lit, jeg frykter ikke; hvad skulde kjød kunne gjøre mig?6 Hele dagen forvender de mine ord; alle deres tanker er mig imot til det onde.7 De slår sig sammen, de lurer, de tar vare på mine trin, fordi de står mig efter livet.8 Skulde de undslippe tross sin ondskap? Støt folkeslag ned i vrede, Gud!9 Hvor ofte jeg har flyktet, det har du tellet; mine tårer er gjemt i din flaske; står de ikke i din bok?10 Da skal mine fiender vende tilbake, på den dag jeg roper; dette vet jeg at Gud er med mig.11 Ved Gud priser jeg ordet; ved Herren priser jeg ordet.12 Til Gud setter jeg min lit, jeg frykter ikke; hvad skulde et menneske kunne gjøre mig?13 På mig, Gud, hviler løfter til dig; jeg vil betale dig med takksigelser.14 For du har fridd min sjel fra døden, ja mine føtter fra fall, så jeg kan vandre for Guds åsyn i de levendes lys.