1 Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.2 Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!3 Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.4 Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.5 Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.6 Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.7 Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:8 -- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.9 He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.10 Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

1 Kom, la oss juble for Herren, la oss rope med fryd for vår frelses klippe!2 La oss trede frem for hans åsyn med pris, la oss juble for ham med salmer!3 For Herren er en stor Gud og en stor konge over alle guder,4 han som har jordens dyp i sin hånd og fjellenes høider i eie,5 han som eier havet, for han har skapt det, og hans hender har gjort det tørre land.6 Kom, la oss kaste oss ned og bøie kne, la oss knele for Herrens, vår skapers åsyn!7 For han er vår Gud, og vi er det folk han før, og den hjord hans hånd leder. Vilde I dog idag høre hans røst!8 Forherd ikke eders hjerte, likesom ved Meriba, likesom på Massadagen i ørkenen,9 hvor eders fedre fristet mig! De satte mig på prøve, de som dog hadde sett min gjerning.10 Firti år vemmedes jeg ved den slekt, og jeg sa: De er et folk med forvillet hjerte, og de kjenner ikke mine veier.11 Så svor jeg i min vrede: Sannelig, de skal ikke komme inn til min hvile.