1 Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Korahilaisten psalmi. (H84:2)Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!2 (H84:3)Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.3 (H84:4)Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.4 (H84:5)Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati. (sela)5 (H84:6)Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.6 (H84:7)Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.7 (H84:8)Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.8 (H84:9)Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! (sela)9 (H84:10)Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!10 (H84:11)Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla. Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.11 (H84:12)Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.12 (H84:13)Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
1 Til sangmesteren, efter Gittit*; av Korahs barn; en salme. / {* SLM 8, 1.}2 Hvor elskelige dine boliger er, Herre, hærskarenes Gud!3 Min sjel lenges, ja vansmekter av lengsel efter Herrens forgårder; mitt hjerte og mitt kjød roper med fryd til den levende Gud.4 Spurven har jo funnet sig et hus, og svalen et rede hvor den har lagt sine unger - dine alter, Herre, hærskarenes Gud, min konge og min Gud!5 Salige er de som bor i ditt hus; de skal stadig love dig. Sela.6 Salig er det menneske som har sin styrke i dig, de hvis hu står til de jevne veier*. / {* d.e. veiene til Guds hus.}7 Når de vandrer gjennem tåredalen, gjør de den til en kildevang, og høstregnet dekker den med velsignelse*. / {* d.e. endog de største trengsler blir dem til velsignelse.}8 De går frem fra kraft til kraft, de treder frem for Gud på Sion.9 Herre, Gud, hærskarenes Gud, hør min bønn! Vend øret til, Jakobs Gud! Sela.10 Gud, vårt skjold, se til og sku din salvedes åsyn!11 For en dag i dine forgårder er bedre enn ellers tusen; jeg vil heller stå ved dørtreskelen i min Guds hus enn bo i ugudelighets telt.12 For Gud Herren er sol og skjold, Herren gir nåde og ære; han nekter ikke dem noget godt som vandrer i uskyld.13 Herre, hærskarenes Gud, salig er det menneske som setter sin lit til dig.