1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika on äitinsä murhe.
2 Väärintekijää eivät hänen aarteensa auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta.
3 Nuhteetonta Herra varjelee nälältä, mutta jumalattoman haluja hän ei täytä.
4 Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden.
5 Viisas se, joka kesällä kerää, häpeä sille, joka korjuuaikana makaa.
6 Hurskaalla on päänsä päällä siunaus, jumalattoman suussa piilee väkivalta.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, jumalattoman nimikin maatuu.
8 Ymmärtäväinen ottaa ohjeet varteen, mutta mieletön etsii tuhoaan.
9 Turvassa kulkee, joka vilpittä kulkee, joka poikkeaa polulta, ei salassa pysy.
10 Kavala silmänisku tuo tuskaa, ja mieletön puhe vie tuhoon.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, jumalattoman suussa piilee väkivalta.
12 Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.
13 Järkevän huulilta lähtevät viisauden sanat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
14 Viisas panee tiedon visusti talteen, mutta vahinko on valmis, kun hullu puhuu.
15 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan.
16 Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.
17 Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.
18 Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa.
19 Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.
20 Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina.
21 Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.
22 Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä.
23 Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta.
24 Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan.
25 Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta.
26 Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiskuri isännälleen.
27 Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat.
28 Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää.
29 Herra on viattoman vahva linna, mutta väärintekijän hän murskaa.
30 Oikeamielinen ei ikinä horju, mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa.
31 Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.
32 Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.
1 L'enfant sage réjouit son père, mais l'enfant insensé est l'ennui de sa mère.
2 Les trésors de méchanceté ne profiteront de rien; mais la justice garantira de la mort.
3 L'Eternel n'affamera point l'âme du juste; mais la malice des méchants les pousse au loin.
4 La main paresseuse fait devenir pauvre; mais la main des diligents enrichit.
5 L'enfant prudent amasse en été; [mais] celui qui dort durant la moisson, est un enfant qui fait honte.
6 Les bénédictions seront sur la tête du juste; mais la violence couvrira la bouche des méchants.
7 La mémoire du juste sera en bénédiction; mais la réputation des méchants sera flétrie.
8 Le sage de cœur recevra les commandements; mais le fou de lèvres tombera.
9 Celui qui marche dans l'intégrité, marche en assurance; mais celui qui pervertit ses voies, sera connu.
10 Celui qui fait signe de l'œil, donne de la peine; et le fou de lèvres sera renversé.
11 La bouche du juste est une source de vie; mais l'extorsion couvrira la bouche des méchants.
12 La haine excite les querelles; mais la charité couvre tous les forfaits.
13 La sagesse se trouve sur les lèvres de l'homme intelligent; mais la verge est pour le dos de celui qui est dépourvu de sens.
14 Les sages mettent en réserve la science; mais la bouche du fou [est] une ruine prochaine.
15 Les biens du riche sont la ville de sa force; mais la pauvreté des misérables est leur ruine.
16 L'œuvre du juste tend à la vie; mais le rapport du méchant tend au péché.
17 Celui qui garde l'instruction, tient le chemin qui tend à la vie; mais celui qui néglige la correction, se fourvoie.
18 Celui qui couvre la haine, use de fausses lèvres; et celui qui met en avant des choses diffamatoires, est fou.
19 La multitude des paroles n'est pas exempte de péché; mais celui qui retient ses lèvres, est prudent.
20 La langue du juste est un argent choisi; mais le cœur des méchants est bien peu de chose.
21 Les lèvres du juste en instruisent plusieurs; mais les fous mourront faute de sens.
22 La bénédiction de l'Eternel est celle qui enrichit, et [l'Eternel] n'y ajoute aucun travail.
23 C'est comme un jeu au fou de faire quelque méchanceté; mais la sagesse est de l'homme intelligent.
24 Ce que le méchant craint, lui arrivera; mais [Dieu] accordera aux justes ce qu'ils désirent.
25 Comme le tourbillon passe, ainsi le méchant n'est plus; mais le juste est un fondement perpétuel.
26 Ce qu'est le vinaigre aux dents, et la fumée aux yeux; tel est le paresseux à ceux qui l'envoient.
27 La crainte de l'Eternel accroît le nombre des jours; mais les ans des méchants seront retranchés.
28 L'espérance des justes n'est que joie; mais l'attente des méchants périra.
29 La voie de l'Eternel est la force de l'homme intègre; mais elle est la ruine des ouvriers d'iniquité.
30 Le juste ne sera jamais ébranlé; mais les méchants n'habiteront point en la terre.
31 La bouche du juste produira la sagesse; mais la langue hypocrite sera retranchée.
32 Les lèvres du juste connaissent ce qui est agréable; mais la bouche des méchants n'est que renversements.