1 Daavidin psalmi. Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.
2 Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni!
3 Tempaa käteesi keihäs, käy vihollisiani kohti. Kuule pyyntöni, auta minua!
4 Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka punovat juonia pääni menoksi.
5 Hajota heidät kuin akanat tuuleen -- Herran enkeli ajakoon heidät pois.
6 Tee heidän tiestään pimeä ja liukas -- Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7 Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, kaivaneet tielleni pyydyskuopan.
8 Yllättäköön heidät perikato, tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät, suistukoot siihen omaksi tuhokseen!
9 Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan.
10 Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä.
11 Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään.
12 He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin.
13 Silloin kun joku heistä sairastui, minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,
14 niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta. Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se, joka suree omaa äitiään.
15 Mutta kun minun kävi huonosti, he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, minun ympärilleni, nuo kelvottomat. He pilkkasivat minua lakkaamatta, enkä tiedä, miksi.
16 Kun horjuin, he ivasivat minua, irvistelivät minulle päin kasvoja.
17 Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä? Päästä minut heidän hampaistaan, pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!
18 Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, ylistää sinua juhlakansan keskellä.
19 Älä anna vihollisteni ilkkua minulle ja iskeä toisilleen silmää! Syyttä he vihaavat minua.
20 Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa, he punovat juonia maan hiljaisia vastaan.
22 Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana.
23 Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani.
24 Herra, sinä oikeamielinen Jumala, hanki minulle oikeutta! Älä suo vihamiehilleni sitä iloa, että joudun tappiolle.
26 Pilkka ja häpeä niille, jotka iloitsevat onnettomuudestani! Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
28 Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään.
1 Salmo de David. DISPUTA, oh Jehová, con los que contra mí contienden; Pelea con los que me combaten.
2 Echa mano al escudo y al pavés, Y levántate en mi ayuda.
3 Y saca la lanza, cierra contra mis perseguidores; Di á mi alma: Yo soy tu salud.
4 Avergüéncense y confúndanse los que buscan mi alma: Vuelvan atrás, y sean avergonzados los que mi mal intentan.
5 Sean como el tamo delante del viento; Y el ángel de Jehová los acose.
6 Sea su camino oscuridad y resbaladeros; Y el ángel de Jehová los persiga.
7 Porque sin causa escondieron para mí su red en un hoyo; Sin causa hicieron hoyo para mi alma.
8 Véngale el quebrantamiento que no sepa, Y su red que escondió lo prenda: Con quebrantamiento en ella caiga.
9 Y gócese mi alma en Jehová; Y alégrese en su salud.
10 Todos mis huesos dirán: Jehová, ¿quién como tú, Que libras al afligido del más fuerte que él, Y al pobre y menesteroso del que le despoja?
11 Levantáronse testigos falsos; Demandáronme lo que no sabía;
12 Volviéronme mal por bien, Para abatir á mi alma.
13 Mas yo, cuando ellos enfermaron, me vestí de saco; Afligí con ayuno mi alma, Y mi oración se revolvía en mi seno.
14 Como por mi compañero, como por mi hermano andaba; Como el que trae luto por madre, enlutado me humillaba.
15 Pero ellos se alegraron en mi adversidad, y se juntaron; Juntáronse contra mí gentes despreciables, y yo no lo entendía: Despedazábanme, y no cesaban;
16 Con los lisonjeros escarnecedores truhanes, Crujiendo sobre mí sus dientes.
17 Señor, ¿hasta cuándo verás esto? Recobra mi alma de sus quebrantamientos, mi única de los leones.
18 Te confesaré en grande congregación; Te alabaré entre numeroso pueblo.
19 No se alegren de mí mis enemigos injustos: Ni los que me aborrecen sin causa hagan del ojo.
20 Porque no hablan paz; Y contra los mansos de la tierra piensan palabras engañosas.
21 Y ensancharon sobre mí su boca; Dijeron: Ea, ea, nuestros ojos lo han visto!
22 Tú lo has visto, oh Jehová; no calles: Señor, de mí no te alejes.
23 Muévete y despierta para mi juicio, Para mi causa, Dios mío y Señor mío.
24 Júzgame conforme á tu justicia, Jehová Dios mío; Y no se alegren de mí.
25 No digan en su corazón: Ea, alma nuestra! No digan: Hémoslo devorado!
26 Avergüencense, y sean confundidos á una los que de mi mal se alegran: Vístanse de vergüenza y de confusión los que se engrandecen contra mí.
27 Canten y alégrense los que están á favor de mi justa causa, Y digan siempre: Sea ensalzado Jehová, Que ama la paz de su siervo.
28 Y mi lengua hablará de tu justicia, Y de tu loor todo el día.