1 Daavidin psalmi. Lauletaan muistutusuhria uhrattaessa. (H38:2)Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivaudessasi minua kurita!
2 (H38:3)Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan.
3 (H38:4)Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa.
4 (H38:5)Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
5 (H38:6)Minun haavani märkivät ja löyhkäävät -- se on mielettömyyteni syytä.
6 (H38:7)Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.
7 (H38:8)Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.
8 (H38:9)Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.
9 (H38:10)Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.
10 (H38:11)Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu.
11 (H38:12)Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla.
12 (H38:13)Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan. He punovat kavalia juonia kaiken aikaa.
13 (H38:14)Minä olen kuin kuuro -- en kuule mitään, olen kuin mykkä -- en suutani avaa.
14 (H38:15)Minä en enää mitään ymmärrä, en voi sanoa sanaakaan vastaan.
15 (H38:16)Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.
16 (H38:17)Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!
17 (H38:18)Minä olen luhistumisen partaalla, tuskani ei hetkeksikään hellitä.
18 (H38:19)Minä tunnustan rikkomukseni, olen murheellinen syntieni tähden.
19 (H38:20)Mutta vihamieheni ovat voimissaan, monet vihaavat minua ilman syytä.
20 (H38:21)He palkitsevat hyvän pahalla, syyttävät minua, vaikka olen tahtonut heille hyvää.
21 (H38:22)Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!
22 (H38:23)Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!
1 Salmo de David, para recordar. JEHOVA, no me reprendas en tu furor, Ni me castigues en tu ira.
2 Porque tus saetas descendieron á mí, Y sobre mí ha caído tu mano.
3 No hay sanidad en mi carne á causa de tu ira; Ni hay paz en mis huesos á causa de mi pecado.
4 Porque mis iniquidades han pasado mi cabeza: Como carga pesada se han agravado sobre mí.
5 Pudriéronse, corrompiéronse mis llagas, A causa de mi locura.
6 Estoy encorvado, estoy humillado en gran manera, Ando enlutado todo el día.
7 Porque mis lomos están llenos de irritación, Y no hay sanidad en mi carne.
8 Estoy debilitado y molido en gran manera; Bramo á causa de la conmoción de mi corazón.
9 Señor, delante de ti están todos mis deseos; Y mi suspiro no te es oculto.
10 Mi corazón está acongojado, hame dejado mi vigor; Y aun la misma luz de mis ojos no está conmigo.
11 Mis amigos y mis compañeros se quitaron de delante de mi plaga; Y mis cercanos se pusieron lejos.
12 Y los que buscaban mi alma armaron lazos; Y los que procuraban mi mal hablaban iniquidades, Y meditaban fraudes todo el día.
13 Mas yo, como si fuera sordo no oía; Y estaba como un mudo, que no abre su boca.
14 Fuí pues como un hombre que no oye, Y que en su boca no tiene reprensiones.
15 Porque á ti, oh Jehová, esperé yo: Tú responderás, Jehová Dios mío.
16 Porque dije: Que no se alegren de mí: Cuando mi pie resbalaba, sobre mí se engrandecían.
17 Empero yo estoy á pique de claudicar, Y mi dolor está delante de mí continuamente.
18 Por tanto denunciaré mi maldad; Congojaréme por mi pecado.
19 Porque mis enemigos están vivos y fuertes: Y hanse aumentado los que me aborrecen sin causa:
20 Y pagando mal por bien Me son contrarios, por seguir yo lo bueno.
21 No me desampares, oh Jehová: Dios mío, no te alejes de mí.
22 Apresúrate á ayudarme, Oh Señor, mi salud.