1 Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

2 Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.

3 Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.

4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.

5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.

7 Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.

8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.

9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.

10 Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!

12 Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

13 Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?

14 Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.

16 Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.

17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

18 Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.

19 Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.

20 Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

22 Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

23 Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.

24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

25 Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.

26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

27 Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

1 Salmo de Asaph. CIERTAMENTE bueno es Dios á Israel, A los limpios de corazón.

2 Mas yo, casi se deslizaron mis pies; Por poco resbalaron mis pasos.

3 Porque tuve envidia de los insensatos, Viendo la prosperidad de los impíos.

4 Porque no hay ataduras para su muerte; Antes su fortaleza está entera.

5 No están ellos en el trabajo humano; Ni son azotados con los otros hombres.

6 Por tanto soberbia los corona: Cúbrense de vestido de violencia.

7 Sus ojos están salidos de gruesos: Logran con creces los antojos del corazón.

8 Soltáronse, y hablan con maldad de hacer violencia; Hablan con altanería.

9 Ponen en el cielo su boca, Y su lengua pasea la tierra.

10 Por eso su pueblo vuelve aquí, Y aguas de lleno le son exprimidas.

11 Y dicen: ¿Cómo sabe Dios? ¿Y hay conocimiento en lo alto?

12 He aquí estos impíos, Sin ser turbados del mundo, alcanzaron riquezas.

13 Verdaderamente en vano he limpiado mi corazón, Y lavado mis manos en inocencia;

14 Pues he sido azotado todo el día, Y empezaba mi castigo por las mañanas.

15 Si dijera yo, Discurriré de esa suerte; He aquí habría negado la nación de tus hijos:

16 Pensaré pues para saber esto: Es á mis ojos duro trabajo,

17 Hasta que venido al santuario de Dios, Entenderé la postrimería de ellos.

18 Ciertamente los has puesto en deslizaderos; En asolamientos los harás caer.

19 Cómo han sido asolados! ­cuán en un punto! Acabáronse, fenecieron con turbaciones.

20 Como sueño del que despierta, Así, Señor, cuando despertares, menospreciarás sus apariencias.

21 Desazonóse á la verdad mi corazón, Y en mis riñones sentía punzadas.

22 Mas yo era ignorante, y no entendía: Era como una bestia acerca de ti.

23 Con todo, yo siempre estuve contigo: Trabaste de mi mano derecha.

24 Hasme guiado según tu consejo, Y después me recibirás en gloria.

25 ¿A quién tengo yo en los cielos? Y fuera de ti nada deseo en la tierra.

26 Mi carne y mi corazón desfallecen: Mas la roca de mi corazón y mi porción es Dios para siempre.

27 Porque he aquí, los que se alejan de ti perecerán: Tú cortarás á todo aquel que fornicando, de ti se aparta.

28 Y en cuanto á mí, el acercarme á Dios es el bien: He puesto en el Señor Jehová mi esperanza, Para contar todas tus obras.