1 Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!
2 Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.
3 Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
4 Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
5 Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.
6 He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia
8 Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
9 Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?
10 Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?
11 Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
12 Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.
13 Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
14 Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.
15 Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
16 Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?
17 Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.
18 Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.
19 Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.
20 Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!
21 He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.
23 Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.
1 JEHOVA, Dios de las venganzas, Dios de las venganzas, muéstrate.
2 Ensálzate, oh Juez de la tierra: Da el pago á los soberbios.
3 ¿Hasta cuándo los impíos, Hasta cuándo, oh Jehová, se gozarán los impíos?
4 ¿Hasta cuándo pronunciarán, hablarán cosas duras, Y se vanagloriarán todos los que obran iniquidad?
5 A tu pueblo, oh Jehová, quebrantan, Y á tu heredad afligen.
6 A la viuda y al extranjero matan, Y á los huérfanos quitan la vida.
7 Y dijeron: No verá JAH, Ni entenderá el Dios de Jacob.
8 Entended, necios del pueblo; Y vosotros fatuos, ¿cuándo seréis sabios?
9 El que plantó el oído, ¿no oirá? El que formó el ojo, ¿no verá?
10 El que castiga las gentes, ¿no reprenderá? ¿No sabrá el que enseña al hombre la ciencia?
11 Jehová conoce los pensamientos de los hombres, Que son vanidad.
12 Bienaventurado el hombre á quien tú, JAH, castigares, Y en tu ley lo instruyeres;
13 Para tranquilizarle en los días de aflicción, En tanto que para el impío se cava el hoyo.
14 Porque no dejará Jehová su pueblo, Ni desamparará su heredad;
15 Sino que el juicio será vuelto á justicia, Y en pos de ella irán todos los rectos de corazón.
16 ¿Quién se levantará por mí contra los malignos? ¿Quién estará por mí contra los que obran iniquidad?
17 Si no me ayudara Jehová, Presto morara mi alma en el silencio.
18 Cuando yo decía: Mi pie resbala: Tu misericordia, oh Jehová, me sustentaba.
19 En la multitud de mis pensamientos dentro de mí, Tus consolaciones alegraban mi alma.
20 ¿Juntaráse contigo el trono de iniquidades, Que forma agravio en el mandamiento?
21 Pónense en corros contra la vida del justo, Y condenan la sangre inocente.
22 Mas Jehová me ha sido por refugio; Y mi Dios por roca de mi confianza.
23 Y él hará tornar sobre ellos su iniquidad, Y los destruirá por su propia maldad; Los talará Jehová nuestro Dios.