1 Ahas oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmenvuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.

2 Hän vaelsi Israelin kuninkaiden teitä ja teki myös patsaita baaleille.

3 Hän uhrasi Ben-Hinnomin laaksossa ja pani poikansa kulkemaan tulen läpi. Näin hän noudatti niiden kansojen kauhistuttavia tapoja, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.

4 Hän myös uhrasi ja suitsutti kukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen lehtevän puun alla.

5 Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Syyrian kuninkaan käsiin, ja syyrialaiset löivät hänet. He ottivat suuren joukon hänen miehiään vangiksi ja veivät heidät Damaskokseen. Herra antoi hänet myös Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion.

6 Pekah, Remaljan poika, surmasi yhtenä päivänä satakaksikymmentätuhatta Juudan soturia. Näin tapahtui, koska Juudan kansa oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan.

7 Sikri, efraimilainen sotasankari, surmasi kuninkaan pojan Maasejan, palatsin päällikön Asrikamin ja kuninkaan lähimmän miehen Elkanan.

8 Israelilaiset veivät heimoveljiltään vangeiksi kaksisataatuhatta henkeä, naisia, poikia ja tyttöjä, ja ryöstivät heiltä myös paljon saalista, jonka he veivät Samariaan.

10 Nyt aiotte vielä pakottaa Juudan ja Jerusalemin asukkaat orjiksenne ja orjattariksenne. Ettekö te itsekin ole kylliksi rikkoneet Herraa, Jumalaanne vastaan?

12 Sodasta palaavien eteen astuivat sitten efraimilaisten johtomiehet Asarja, Johananin poika, Berekja, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika.

14 Silloin sotilaat päästivät vangit vapaiksi ja luopuivat myös saaliistaan päälliköiden ja koko kansanjoukon edessä.

15 Tehtävään määrätyt miehet menivät vankien luo ja antoivat saaliista vaatteet ja jalkineet niille, joilla ei niitä ollut. He jakoivat vangeille ruokaa ja juomaa, voitelivat heidän haavansa ja nostivat aasien selkään ne, jotka eivät pystyneet kävelemään. Sitten he veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, heidän heimolaistensa lähelle; itse he palasivat Samariaan.

16 Noihin aikoihin kuningas Ahas lähetti Assyrian kuninkaalle sanan ja pyysi häneltä apua,

17 sillä edomilaisetkin olivat hyökänneet Juudaan ja olivat lyöneet sen joukot ja ottaneet vankeja.

18 Myös filistealaiset olivat tehneet ryöstöretkiä Juudaan Sefelan ja Negevin kaupunkeihin. He olivat valloittaneet Bet-Semesin, Aijalonin ja Gederotin sekä Sokon, Timnan ja Gimson ympäristökylineen ja asettuneet niihin asumaan.

19 Herra oli näin nöyryyttänyt Juudaa sen kuninkaan Ahasin vuoksi, koska Ahas oli saattanut Juudan luopumuksen valtaan ja oli itsekin ollut Herralle uskoton.

20 Assyrian kuningas Tiglatpileser tuli Ahasia vastaan, mutta kävikin hänen kimppuunsa sen sijaan että olisi auttanut häntä.

21 Vaikka Ahas otti aarteita Herran temppelistä, kuninkaan palatsista ja maan johtomiehiltä ja antoi ne Assyrian kuninkaalle, hän ei saanut tältä apua.

22 Suuren ahdinkonsakaan aikana kuningas Ahas ei kääntynyt Herran puoleen.

24 Ahas kokosi Jumalan temppelin esineet ja särki ne, ja hän sulki temppelin ovet ja pystytti alttareita Jerusalemin kaikkiin kadunkulmiin.

25 Hän teetti kaikkiin Juudan kaupunkeihin kukkulapyhäkköjä uhratakseen niissä vieraille jumalille, ja näin hän herätti Herran, isiensä Jumalan, vihan.

26 Muut Ahasin ajan tapahtumat ja kaikki hänen toimensa, ensimmäisestä viimeiseen, on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuninkaiden historiaan.

27 Ahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Jerusalemin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautaan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Hiskia.

1 Acaz tinha vinte anos quando começou a reinar, e reinou dezesseis anos em Jerusalém. Não fez o que era reto aos olhos de Jeová, como Davi, seu pai,

2 mas andou pelos caminhos dos reis de Israel, e até fez imagens fundidas para os Baalins.

3 Também queimou incenso no vale do filho de Hinom, e queimou seus filhos no fogo, conforme as abominações das nações, a quem Jeová desapossou de diante dos filhos de Israel.

4 Sacrificava, e queimava incenso nos altos, e nos outeiros, e debaixo de toda a árvore frondosa.

5 Pelo que Jeová, seu Deus, o entregou nas mãos do rei da Síria. Feriram-no, e tomaram-lhe uma grande multidão de cativos, que levaram para Damasco. Foi também entregue nas mãos do rei de Israel, que lhe infligiu grande derrota.

6 Pois Peca, filho de Remalias, matou em Judá num só dia cento e vinte mil homens, todos homens valentes; porque tinham abandonado a Jeová, Deus de seus pais.

7 Zicri, homem poderoso de Efraim, matou a Maaséias, filho do rei, a Azricão mordomo-mor e a Elcana, o segundo depois do rei.

8 Os filhos de Israel levaram cativos de seus irmãos duzentos mil: mulheres, filhos e filhas, e deles tiraram muitos despojos, e os levaram para Samaria.

9 Mas estava ali um profeta de Jeová, cujo nome era Obede, o qual, saindo ao encontro do exército que vinha para Samaria, lhes disse: Porque Jeová, Deus de vossos pais, estava irado contra Judá, por isso vô-los entregou às mãos, e vós os matastes com uma raiva que chegou até o céu.

10 Agora vós pensais em sujeitar os filhos de Judá e de Jerusalém para vos serem escravos e escravas; porém não há entre vós, sim entre vós, transgressores contra Jeová vosso Deus?

11 Agora ouvi-me, e tornai a enviar os cativos que fizestes entre vossos irmãos; porque o ardor da ira de Jeová está sobre vós.

12 Então alguns dos cabeças dos filhos de Efraim, a saber, Azarias, filho de Joanã, Berequias, filho de Mesilemote, Jeizquias, filho de Salum, e Amasa, filho de Hadlai, se levantaram contra os que voltavam da guerra,

13 e lhes disseram: Não fareis entrar aqui os cativos; porque a vossa intenção é fazer-nos culpados diante de Jeová, aumentando os nossos pecados e a nossa culpa. A nossa culpa já é grande, e o ardor da ira de Jeová está sobre nós.

14 Os homens armados deixaram os cativos e os despojos diante dos príncipes e de toda a congregação.

15 Os homens, acima mencionados, levantaram-se e tomaram os cativos, e do despojo vestiram a todos os que estavam nus, e proveram-nos de vestidos e de calçados e deram-lhes de comer e de beber, e ungiram-nos e fizeram montar em jumentos a todos que estavam fracos, e levaram-nos a Jericó, cidade das palmeiras, a seus irmãos. Depois voltaram para Samaria.

16 Nesse tempo o rei Acaz mandou pedir socorro aos reis da Assíria.

17 Pois de novo os edomitas tinham vindo, ferido a Judá e levado cativos.

18 Também os filisteus tinham invadido as cidades da Sefelá e do Neguebe de Judá, e tinham tomado a Bete-Semes, a Aijalom, a Gederote, e a Socó com suas aldeias, a Timna com suas aldeias, e a Ginzo com suas aldeias; e ali habitaram.

19 Jeová humilhou a Judá por causa de Acaz, rei de Israel, porque este se houve desregradamente em Judá e cometeu muitíssimas transgressões contra Jeová.

20 Tiglate-Pilneser, rei da Assíria, veio a ele, mas o afligiu e não o corroborou.

21 Porque Acaz tomou despojos da casa de Jeová, e da casa do rei e dos príncipes, e os deu ao rei da Assíria; porém isso não lhe serviu de nada.

22 No tempo da sua angústia cometeu ainda maiores transgressões contra Jeová, este mesmo rei Acaz.

23 Pois ofereceu sacrifícios aos deuses de Damasco, que o feriram, e disse: Porque os deuses dos reis da Síria os ajudam, portanto lhes oferecerei sacrifícios, para que me ajudem a mim. Porém eles foram a ruína dele e de todo o Israel.

24 Acaz ajuntou os vasos da casa de Deus, fê-los em pedaços, e fechou as portas da casa de Jeová; e fez para si altares em todos os cantos de Jerusalém.

25 Em cada uma das cidades de Judá fez altos para queimar incenso a outros deuses, e provocou a ira de Jeová, Deus de seus pais.

26 Ora o resto dos seus atos, e todos os seus caminhos, tanto os primeiros como os últimos, estão escritos no livro dos reis de Judá e de Israel.

27 Adormeceu Acaz com seus pais, e sepultaram-no na cidade, em Jerusalém; pois não o puseram no sepulcro dos reis de Israel. Em lugar dele reinou seu filho Ezequias.