1 Juudan kansa asetti Amasjan jälkeen kuninkaaksi hänen poikansa Ussian, joka silloin oli kuusitoistavuotias.

2 Ussia oli se kuningas, joka palautti Eilatin Juudalle ja rakensi sen entiselleen. Silloin Amasja oli jo mennyt lepoon isiensä luo.

3 Ussia oli kuninkaaksi tullessaan kuusitoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Jekolja.

4 Ussia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.

5 Niin kauan kuin Sakarja eli, Ussia palveli Jumalaa, sillä Sakarja ohjasi häntä jumalanpelkoon. Ja niin kauan kuin hän palveli Jumalaa, Jumala antoi hänen menestyä.

6 Ussia lähti sotaan filistealaisia vastaan ja hajotti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit. Sitten hän rakensi kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan.

7 Jumala, joka auttoi häntä taistelemaan filistealaisia vastaan, auttoi häntä myös Gur-Baalissa asuvia arabialaisia sekä maonilaisia vastaan.

8 Ammonilaiset maksoivat Ussialle veroa, ja hänestä tuli niin mahtava, että hänen maineensa kantautui Egyptiin asti.

9 Ussia rakensi Jerusalemiin tornit Kulmaportin, Laaksoportin ja muurinkulmauksen kohdalle ja varusti ne lujasti.

10 Hän rakensi varustuksia myös autiomaahan ja kaivautti useita vesisäiliöitä, sillä hänellä oli Sefelassa ja tasangolla paljon karjaa. Vuoristossa ja puutarhamailla hänellä oli maatyöläisiä ja viininviljelijöitä, sillä hän harrasti maanviljelyä.

11 Ussialla oli harjaantunut, osastoihin jaettu sotajoukko. Kirjuri Jeiel ja esimies Maaseja toimittivat sotajoukon katselmuksen ja laskivat sen lukumäärän kuninkaan virkamiehen Hananjan johdolla.

12 Sotaväenosastojen päällikköinä olivat sukujen päämiehet, joita oli kaksituhatta kuusisataa.

13 Heidän alaisinaan oli kolmesataaseitsemäntuhatta viisisataa miestä, valmiina taistelemaan kuninkaan puolesta vihollista vastaan.

14 Ussia varusti koko sotajoukon kilvin, keihäin, kypärin, haarniskoin, jousin ja lingoin.

15 Jerusalemissa hän sijoitti torneihin ja muurinkulmiin taitavasti suunniteltuja sotakoneita, joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Hänen maineensa levisi kauas, sillä Jumala auttoi häntä, ja hän tuli lopulta hyvin mahtavaksi.

16 Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan, ja meni Herran temppeliin suitsuttaakseen suitsutusalttarilla.

17 Pappi Asarja tuli hänen perässään mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä kaikki.

19 Ussia, jolla oli jo suitsutusastia kädessään, suuttui ja huusi vimmastuneena papeille. Mutta silloin, pappien edessä, Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä, hänen otsaansa puhkesi spitaali.

20 Kun ylipappi Asarja ja muut papit kääntyivät Ussiaan päin, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassaan, ja he ajoivat hänet kiireesti pois. Hän riensi ulos niin nopeasti kuin pääsi, sillä hän näki, että Herra oli rangaissut häntä.

21 Kuningas Ussia sairasti spitaalia kuolemaansa asti. Spitaalitautisena hänen oli asuttava erillisessä talossa, eikä hän saanut mennä Herran temppelin alueelle. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa.

22 Muut Ussian ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on profeetta Jesaja, Amosin poika, kirjoittanut muistiin.

23 Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä lähelle mutta kuninkaiden haudan ulkopuolelle, koska hän oli spitaalinen. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jotam.

1 Todo o povo de Judá tomou a Uzias, que era de dezesseis anos de idade, e o constituiu rei em lugar de seu pai Amazias.

2 Este edificou a Elote, e a restituiu a Judá, depois que o rei adormeceu com seus pais.

3 Tinha Uzias dezesseis anos quando começou a reinar, e reinou cinqüenta e dois anos em Jerusalém. Sua mãe chamava-se Jecolia de Jerusalém.

4 Ele fez o que era reto aos olhos de Jeová, conforme tudo o que tinha feito seu pai Amazias.

5 Propôs-se buscar a Deus nos dias de Zacarias, que era entendido nas visões de Deus. Enquanto buscava a Jeová, fê-lo Deus prosperar.

6 Saiu e fez guerra contra os filisteus, e deitou abaixo o muro de Gate, o muro de Jabné e o muro de Asdode; e edificou cidades no país de Asdode e entre os filisteus.

7 Deus ajudou-o contra os filisteus, contra os árabes que habitavam em Gur-Baal e contra os meuins.

8 Os amonitas pagaram tributo a Uzias. A sua fama espalhou-se até a entrada do Egito, pois se tornou em extremo forte.

9 Também Uzias edificou torres em Jerusalém, à porta do ângulo, à porta do vale, e ao ângulo do muro, e fortificou-as.

10 Edificou torres no deserto, e cavou muitas cisternas, porquanto tinha muito gado; também na Sefelá e no planalto; e tinha lavradores e vinhateiros nos montes e nos campos férteis, porque era homem afeiçoado à agricultura.

11 Uzias também tinha um exército de guerreiros, que saíam a pelejar em tropas, segundo o número da sua resenha feita pelo escrivão Jeiel e pelo oficial Maaséias, sob o mando de Hananias, um dos capitães do rei.

12 O número total dos cabeças das famílias, homens ilustres em valor, montava a dois mil e seiscentos.

13 Havia sob as suas ordens um exército disciplinado de trezentos e sete mil e quinhentos soldados, que com grande valor faziam a guerra, para ajudarem o rei contra os inimigos.

14 Uzias proveu-os, isto é, a todo o exército, de escudos, e de lanças, e de capacetes, e de couraças, e de arcos, e de fundas para atirar pedras.

15 Fabricou em Jerusalém máquinas, inventadas por homens peritos, para que estivessem nas torres e nos cantos das muralhas, a fim de se arrojarem com elas flechas e grossas pedras. A sua fama voou até muito longe; pois foi maravilhosamente ajudado, até que se tornou forte.

16 Mas sendo ele já forte, elevou-se o seu coração de modo que se corrompeu, e cometeu transgressões contra Jeová, seu Deus; porque entrou no templo de Jeová, para queimar incenso sobre o altar de incenso.

17 Entrou após ele o sacerdote Azarias com oitenta sacerdotes de Jeová, que eram homens valentes.

18 Opuseram-se ao rei Uzias, e disseram-lhe: A ti, Uzias, não te pertence o queimar incenso a Jeová, mas aos sacerdotes, filhos de Aarão, que foram consagrados para queimarem incenso. Sai do santuário, pois cometeste uma transgressão; nem será isso para honra tua da parte de Jeová Deus.

19 Então Uzias se indignou; e tinha na mão um incensário para queimar incenso. Estando ele indignado contra os sacerdotes, nasceu-lhe a lepra na testa, perante os sacerdotes, na casa de Jeová, junto do altar de incenso.

20 O sumo sacerdote Azarias e todos os sacerdotes olharam para ele, e eis que estava leproso na testa, e apressuradamente o lançaram fora. Ele mesmo deu pressa em sair, porque Jeová o tinha ferido.

21 O rei Uzias ficou leproso até o dia da morte, e, sendo leproso, morou numa casa separada, pois foi excluído da casa de Jeová. Jotão, seu filho, governava a casa do rei, julgando ao povo da terra.

22 Ora, o resto dos atos de Uzias, tanto os primeiros como os últimos, foram escritos pelo profeta Isaías, filho de Amós.

23 Assim adormeceu Uzias com seus pais, e sepultaram-no com eles, no campo de sepultura, pertencente aos reis, pois disseram: Ele é leproso. Em seu lugar reinou seu filho Jotão.