1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:

11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,

14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.

15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'

20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.

21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.

1 Então respondeu Bildade, o suíta, dizendo:

2 Até quando falarás tais coisas, e até quando serão as palavras da tua boca qual vento impetuoso?

3 Perverteria Deus o direito? Ou perverteria o Todo-Poderoso a justiça?

4 Se teus filhos pecaram contra ele, ele os entregou ao poder da sua transgressão.

5 Mas, se tu com empenho buscares a Deus, e ,ao Todo-Poderoso fizeres a tua súplica,

6 se fores puro e reto, certamente mesmo agora ele despertará por ti, e tornará segura a habitação da tua justiça.

7 Embora tenha sido pequeno o teu princípio, contudo o teu último estado aumentará grandemente.

8 Indaga, pois, eu te peço, da geração passada, e considera o que seus pais descobriram.

9 Porque nós somos de ontem, e nada sabemos, porquanto nossos dias sobre a terra, são uma sombra.

10 Não te ensinarão eles, e não te falarão, e do seu entendimento não proferirão palavras?

11 Pode o papiro desenvolver-se fora de um pântano. Ou pode o junco crescer sem água?

12 Quando está em flor e ainda não cortado, seca-se antes de qualquer outra erva.

13 Assim são as veredas de todos quantos se esquecem de Deus; a esperança do ímpio perecerá,

14 a sua segurança se desfará, e a sua confiança será como a teia de aranha.

15 Encostar-se-á à sua casa, porém ela não subsistirá; apegar-se-lhe-á, porém ela não permanecerá.

16 Ele está verde diante do sol, e os seus renovos estendem-se sobre o seu jardim;

17 as suas raízes se entrelaçam junto ao monte de pedras; até penetra o pedregal.

18 Mas quando for arrancado do seu lugar, então este o negará, dizendo: Nunca te vi.

19 Eis que tal é a alegria do seu caminho; e da terra outros brotarão.

20 Eis que Deus não rejeitará ao reto, nem tomará pela mão os malfeitores;

21 ainda de riso te encherá a boca, e os teus lábios de louvor.

22 Teus aborrecedores se vestirão de confusão; e a tenda dos ímpios não subsistirá.