1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.

5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.

6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.

17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.

26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.

30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.

35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.

36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.

38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.

39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,

40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.

1 Preiset O. Danket Jahwe, denn er ist gut, denn seine Güte währt ewiglich!

2 So sollen sagen die Erlösten Jahwes, die er aus der Hand des Bedrängers erlöst,

3 und die er gesammelt hat aus den Ländern, von Osten und von Westen, von Norden und vom Meere.

4 Sie irrten umher in der Wüste, auf ödem Wege, sie fanden keine Wohnstadt.

5 Hungrig waren sie und durstig, es verschmachtete in ihnen ihre Seele.

6 Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Bedrängnis, und aus ihren Drangsalen errettete er sie.

7 Und er leitete sie auf rechtem Wege, daß sie zu einer Wohnstadt gelangten.

8 Mögen sie Jahwe preisen wegen seiner Güte und wegen seiner Wundertaten an den Menschenkindern!

9 Denn er hat die durstende Seele gesättigt und die hungernde Seele mit Gutem O. mit Gütern erfüllt.

10 Die Bewohner der Finsternis und des Todesschattens, gefesselt in Elend und Eisen:

11 Weil sie widerspenstig gewesen waren gegen die Worte Gottes El und verachtet hatten den Rat des Höchsten,

12 so beugte er ihr Herz durch Mühsal; sie strauchelten, und kein Helfer war da.

13 Da schrieen sie zu Jahwe in ihrer Bedrängnis, und aus ihren Drangsalen rettete er sie.

14 Er führte sie heraus aus der Finsternis und dem Todesschatten, und zerriß ihre Fesseln.

15 Mögen sie Jahwe preisen wegen seiner Güte und wegen seiner Wundertaten an den Menschenkindern!

16 Denn er hat zerbrochen die ehernen Türen und die eisernen Riegel zerschlagen.

17 Die Toren leiden ob des Weges ihrer Übertretung und ob ihrer Ungerechtigkeiten.

18 Ihre Seele verabscheut jede Speise, und sie kommen bis an die Pforten des Todes.

19 Dann schreien O. litten... verabscheute... kamen.... Da schrieen usw. bis [V. 21] sie zu Jahwe in ihrer Bedrängnis, und aus ihren Drangsalen rettet er sie.

20 Er sendet sein Wort und heilt sie, und er errettet sie aus ihren Gruben.

21 Mögen sie Jahwe preisen wegen seiner Güte und wegen seiner Wundertaten an den Menschenkindern;

22 und Opfer des Lobes O. Dankopfer; wie [3.Mose 7,12] opfern und mit Jubel erzählen seine Taten!

23 Die sich auf Schiffen aufs Meer hinabbegeben, auf großen Wassern Handel treiben,

24 diese sehen die Taten Jahwes und seine Wunderwerke in der Tiefe:

25 Er spricht O. sich hinabbegaben... trieben... sahen... sprach und bestellt einen Sturmwind, der hoch erhebt seine Wellen.

26 Sie fahren hinauf zum Himmel, sinken hinab in die Tiefen; es zerschmilzt in der Not ihre Seele.

27 Sie taumeln und schwanken wie ein Trunkener, und zunichte wird alle ihre Weisheit.

28 Dann schreien sie zu Jahwe in ihrer Bedrängnis, und er führt sie heraus aus ihren Drangsalen.

29 Er verwandelt den Sturm in Stille, O. Säuseln und es legen sich die W. ihre Wellen.

30 Und sie freuen sich, daß sie sich beruhigen, und er führt sie in den ersehnten Hafen.

31 Mögen sie Jahwe preisen wegen seiner Güte, und wegen seiner Wundertaten an den Menschenkindern.

32 Und ihn erheben in der Versammlung des Volkes, und in der Sitzung der Ältesten ihn loben!

33 Er macht O. machte; so auch [V. 35] Ströme zur Wüste und Wasserquellen zu dürrem Lande,

34 fruchtbares Land zur Salzsteppe wegen der Bosheit der darin Wohnenden.

35 Er macht zum Wasserteich die Wüste und dürres Land zu Wasserquellen;

36 und er läßt Hungrige daselbst wohnen und sie gründen eine Wohnstadt.

37 Und sie besäen Felder und pflanzen Weinberge, welche Frucht bringen als Ertrag;

38 und er segnet sie, und sie mehren sich sehr, und ihres Viehes läßt er nicht wenig sein.

39 Und sie vermindern sich und werden gebeugt durch Bedrückung, Unglück und Jammer.

40 Er schüttet Verachtung auf Fürsten, und läßt sie umherirren in pfadloser Einöde;

41 und er hebt den Armen empor aus dem Elend, und macht Herden gleich seine Geschlechter.

42 Die Aufrichtigen werden es sehen und sich freuen, O. sehen es und freuen sich und alle Ungerechtigkeit wird ihren Mund verschließen.

43 Wer weise ist, der wird dieses beachten, und verstehen werden sie O. der beachte dieses, und verstehen mögen sie die Gütigkeiten Jahwes.