2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

1 "Žmogus, gimęs iš moters, gyvena trumpai, bet daug vargsta.2 Jis kaip gėlė auga ir nuvysta. Jis dingsta kaip šešėlis ir nepasilieka.3 Ar Tu atversi savo akis į tokį ir nusivesi mane į teismą su savimi?4 Kas gali iš netyro padaryti tyrą? Niekas!5 Jo dienos yra tiksliai nustatytos ir mėnesiai suskaičiuoti. Tu nustatai jam ribą, ir jis jos neperžengs.6 Atsitrauk nuo jo, kad jis pailsėtų, kol kaip samdinys sulauks savo dienos.7 Medžiui yra viltis, kad ir nukirstas atžels ir iš kelmo išaugs atžalos.8 Nors žemėje jo šaknys pasensta ir jo kelmas apmiršta dulkėse,9 bet, gavęs vandens, jis atželia, krauna pumpurus ir išleidžia šakeles kaip jaunas augalas.10 O žmogus miršta, ir nebėra jo; atiduoda žmogus savo dvasią, kur jis yra?11 Kaip vanduo išgaruoja iš jūrų, upės nusenka ir išdžiūsta,12 taip žmogus atsigula ir nebeatsikelia. Kol dangūs pasibaigs, jis neatsibus; niekas jo nepažadins iš miego.13 O kad paslėptum mane kape ir laikytum paslėpęs, kol praeis Tavo rūstybė; nustatytam laikui praėjus, vėl mane atsimintum.14 Ar miręs žmogus prisikels? Per visas man skirtas dienas aš lauksiu permainos.15 Tu šauksi, ir aš atsiliepsiu; Tu ilgėsiesi savo rankų kūrinio.16 Tu skaičiuoji mano žingsnius, bet neįskaityk mano nuodėmės.17 Mano nusikaltimas paslėptas maišelyje ir mano kaltė užrišta.18 Kaip kalnas krisdamas subyra ir uola pajuda iš savo vietos,19 kaip vanduo nuneša akmenis ir liūtys nuplauna dirvožemį, taip Tu sunaikini žmogaus viltį.20 Tu nugali jį nuolat, ir jo nebelieka, Tu pakeiti jo veidą ir pavarai jį.21 Jei jo sūnūs gerbiami, jis nežino; jei jie niekinami, jis nepastebi.22 Jis jaučia savo kūno skausmus, ir jo siela kenčia".