17

1 Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

2 Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

3 Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

4 Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

5 Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

6 Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

7 Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

9 Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

10 Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

11 Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

12 Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.