1 Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat.

2 Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.

3 Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!

4 Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.

5 Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.

6 Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.

7 Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.

8 Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.

9 Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.

10 Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.

11 Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.

12 Moni luulottelee olevansa viisas -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.

14 Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.

15 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.

16 Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.

17 Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.

18 Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,

20 Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.

21 Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.

22 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.

23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.

24 Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.

25 Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.

26 Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.

27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.

28 Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.