1 Al Músico principal, sobre Ajeleth-sahar Salmo de David. DIOS mío, Dios mío, ¿por qué me has dejado? ¿Por qué estás lejos de mi salud, y de las palabras de mi clamor?2 Dios mío, clamo de día, y no oyes; Y de noche, y no hay para mí silencio.3 Tú empero eres santo, Tú que habitas entre las alabanzas de Israel.4 En ti esperaron nuestros padres: Esperaron, y tú los libraste.5 Clamaron á ti, y fueron librados: Esperaron en ti, y no se avergonzaron.6 Mas yo soy gusano, y no hombre; Oprobio de los hombres, y desecho del pueblo.7 Todos los que me ven, escarnecen de mí; Estiran los labios, menean la cabeza, diciendo:8 Remítese á Jehová, líbrelo; Sálvele, puesto que en él se complacía.9 Empero tú eres el que me sacó del vientre, El que me haces esperar desde que estaba á los pechos de mi madre.10 Sobre ti fuí echado desde la matriz: Desde el vientre de mi madre, tú eres mi Dios.11 No te alejes de mí, porque la angustia está cerca; Porque no hay quien ayude.12 Hanme rodeado muchos toros; Fuertes toros de Basán me han cercado.13 Abrieron sobre mí su boca, Como león rapante y rugiente.14 Heme escurrido como aguas, Y todos mis huesos se descoyuntaron: Mi corazón fué como cera, Desliéndose en medio de mis entrañas.15 Secóse como un tiesto mi vigor, Y mi lengua se pegó á mi paladar; Y me has puesto en el polvo de la muerte.16 Porque perros me han rodeado, Hame cercado cuadrilla de malignos: Horadaron mis manos y mis pies.17 Contar puedo todos mis huesos; Ellos miran, considéranme.18 Partieron entre sí mis vestidos, Y sobre mi ropa echaron suertes.19 Mas tú, Jehová, no te alejes; Fortaleza mía, apresúrate para mi ayuda.20 Libra de la espada mi alma; Del poder del perro mi única.21 Sálvame de la boca del león, Y óyeme librándome de los cuernos de los unicornios.22 Anunciaré tu nombre á mis hermanos: En medio de la congregación te alabaré.23 Los que teméis á Jehová, alabadle; Glorificadle, simiente toda de Jacob; Y temed de él, vosotros, simiente toda de Israel.24 Porque no menospreció ni abominó la aflicción del pobre, Ni de él escondió su rostro; Sino que cuando clamó á él, oyóle.25 De ti será mi alabanza en la grande congregación; Mis votos pagaré delante de los que le temen.26 Comerán los pobres, y serán saciados: Alabarán á Jehová los que le buscan: Vivirá vuestro corazón para siempre.27 Acordarse han, y volveránse á Jehová todos los términos de la tierra; Y se humillarán delante de ti todas las familias de las gentes.28 Porque de Jehová es el reino; Y él se enseñoreará de las gentes.29 Comerán y adorarán todos los poderosos de la tierra: Postraránse delante de él todos los que descienden al polvo, Si bien ninguno puede conservar la vida á su propia alma.30 La posteridad le servirá; Será ella contada por una generación de Jehová.31 Vendrán, y anunciarán al pueblo que naciere, Su justicia que él hizo.

2 (H22:3)Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.3 (H22:4)Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.4 (H22:5)Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,5 (H22:6)sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.6 (H22:7)Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.7 (H22:8)Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:9 (H22:10)Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.10 (H22:11)Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.11 (H22:12)Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.12 (H22:13)Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,13 (H22:14)kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.14 (H22:15)Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.15 (H22:16)Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!16 (H22:17)Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut,17 (H22:18)ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun,18 (H22:19)jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.19 (H22:20)Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!20 (H22:21)Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,21 (H22:22)pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!22 (H22:23)Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24)Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!24 (H22:25)Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.25 (H22:26)Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.26 (H22:27)Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!27 (H22:28)Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,28 (H22:29)sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.29 (H22:30)Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä,30 (H22:31)mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,31 (H22:32)ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.