1 Därefter tog Job till orda och sade:

2 Ja, visst ären I det rätta folket, och med eder kommer visheten att dö ut!

3 Dock, jämväl jag har förstånd så gott som I, icke står jag tillbaka för eder; ty vem är den som ej begriper slikt?

4 Så måste jag då vara ett åtlöje för min vän, jag som fick svar, så snart jag ropade till Gud; man ler åt en som är rättfärdig och ostrafflig!

5 Ja, med förakt ses olyckan av den som står säker; förakt väntar dem vilkas fötter vackla.

6 Men förhärjares hyddor åtnjuta frid, och trygghet få sådana som trotsa Gud, de som hava sin gud i sin hand.

7 Men fråga du boskapen, den må undervisa dig, och fåglarna under himmelen, de må upplysa dig;

8 eller tala till jorden, hon må undervisa dig, fiskarna i havet må giva dig besked.

9 Vem kan icke lära genom allt detta att det är HERRENS hand som har gjort det?

10 I hans han är ju allt levandes själ och alla mänskliga varelsers anda.

11 Skall icke öra pröva orden, likasom munnen prövar matens smak?

12 Vishet tillkommer ju de gamle och förstånd dem som länge hava levat.

13 Hos Honom finnes vishet och makt, hos honom råd och förstånd.

14 Se, vad han river ned, det bygges ej upp; för den han spärrar inne kan ingen upplåta.

15 Han håller vattnen tillbaka -- se, se då bliver där torrt, han släpper dem lösa, då fördärva de landet.

16 Hos honom är kraft och klokhet, den förvillade och förvillaren äro båda i hans hand.

17 Rådsherrar utblottar han, han för dem i landsflykt, och domare gör han till dårar.

18 Han upplöser konungars välde och sätter fångbälte om deras höfter.

19 Präster utblottar han, han för dem i landsflykt, och de säkrast rotade kommer han på fall.

20 Välbetrodda män berövar han målet och avhänder de äldste deras insikt.

21 Han utgjuter förakt över furstar och lossar de starkes gördel.

22 Han blottar djupen, så att de ej höljas av mörker, dödsskuggan drager han fram i ljuset.

23 Han låter folkslag växa till -- och förgör dem; han utvidgar deras gränser, men för dem sedan bort.

24 Stamhövdingar i landet berövar han förståndet, han leder dem vilse i väglösa ödemarker.

25 De famla i mörkret och hava intet ljus, han kommer dem att ragla såsom druckna.

1 Nyt Job sanoi:

2 -- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

3 Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

4 Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

5 Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

6 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

7 Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

8 Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.

9 Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,

10 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.

11 Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa?

12 Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

13 Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.

14 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

15 Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

16 Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

17 Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen.

18 Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

19 Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.

20 Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

21 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön.

22 Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee.

23 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

24 Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa --

25 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.