1 Beroem jou nie op die dag van môre nie, want jy weet nie wat die dag sal bring nie.
2 Laat 'n ander jou prys en nie jou eie mond nie; 'n vreemde, en nie jou eie lippe nie.
3 Swaar is 'n klip, en die sand het gewig; maar die ergernis oor 'n sot is swaarder as altwee.
4 Woede is wreed, en toorn kook oor; maar wie kan voor jaloersheid standhou?
5 Openlike teregwysing is beter as verborge liefde.
6 Die wonde deur een wat liefhet, is opreg bedoel, maar die soene deur 'n vyand is oorvloedig.
7 'n Versadigde siel vertrap die heuningstroop, maar vir 'n hongerige siel is alles wat bitter is, soet.
8 Soos 'n voël wat ver van sy nes af rondvlieg, so is 'n man wat ver van sy tuisplek af rondswerwe.
9 Olie en reukwerk verbly die hart, net so die aangenaamheid van 'n vriend vanweë welgemeende raad.
10 Moenie jou vriend en die vriend van jou vader verlaat nie, en kom nie in die huis van jou broer op die dag van jou teëspoed nie. 'n Buurman wat naby is, is beter as 'n broer wat ver is.
11 Wees wys, my seun, en verbly my hart, sodat ek hom wat my smaad, kan antwoord gee.
12 As 'n skrandere die onheil sien, verberg hy hom; maar die eenvoudiges gaan verder, word gestraf.
13 Neem sy kleed weg, want hy het vir 'n ander borg gestaan; en neem hom as pand vir 'n onbekende.
14 Wie vroeg in die môre sy naaste met 'n harde stem 'n seën toeroep, dit sal hom as 'n vloek aangereken word.
15 'n Aanhoudende gedrup op die dag van 'n stortreën en 'n twisgierige vrou is net eenders.
16 Wie haar wil teëhou, hou wind teë, en sy regterhand ontmoet olie.
17 Yster slyp yster, so slyp die een mens die persoon van die ander.
18 Wie 'n vyeboom oppas, sal sy vrugte eet; en hy wat vir sy heer sorg, sal geëer word.
19 Soos in die water aangesig teenoor aangesig is, so is die hart van die mens teenoor die mens.
20 Die doderyk en die plek van vertering word nie versadig nie; so word die oë van 'n mens nie versadig nie.
21 Die smeltkroes is vir die silwer en die oond vir die goud, so is 'n man volgens die roem wat hy geniet.
22 Al stamp jy die sot in 'n stampblok tussen graankorrels met 'n stamper, sy sotheid sal nie van hom wyk nie.
23 Gee noukeurig ag op die voorkoms van jou skape, rig jou aandag op die troppe vee;
24 want 'n skat is nie vir ewig nie -- of sal 'n kroon wees van geslag tot geslag?
25 As die gras verdwyn en die jong gras verskyn en die bossies van die berge bymekaargemaak word,
26 dan is daar lammers vir jou kleding en bokke as 'n koopprys vir grond,
27 en genoeg bokmelk as voeding vir jou huis en as lewensonderhoud vir jou diensmeisies.
1 Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.
2 Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.
3 Raskas on hiekka ja painava kivi, raskainta typeryksen tuottama harmi.
4 Raivo on raakaa, viha kuin tulva, mutta kuka mustasukkaisuuden torjuu?
5 Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.
6 Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.
7 Kylläinen halveksii hunajaakin, nälkäiselle karvaskin on makeaa.
8 Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan.
9 Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.
10 Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.
11 Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.
12 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.
13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.
14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa, sen siunauksen takana voi olla kirous.
15 Kuin katonraosta sateella tippuva vesi, sellainen on nalkuttava vaimo.
16 Helpompi pidätellä tuulta kuin häntä, kuin öljy hän lipeää otteestasi.
17 Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.
18 Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa.
19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.
20 Nälkäisenä ammottaa tuonelan kita, kyltymättä himoitsevat ihmisen silmät.
21 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite.
22 Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.
23 Pidä hyvää huolta lampaistasi, valvo, miten vuohikarjasi voi,
24 sillä rikkaus ei kestä ikuisesti eikä valta säily polvesta polveen.
25 Kun heinä on korjattu ja odelma nousee, kun vuorilta on koottu vihanta ruoho,
26 silloin ostat karitsoilla itsellesi vaatteet, myyt pukit ja hankit uuden pellon,
27 silloin saat kyllälti vuohenmaitoa, sillä ravitset koko perheesi, siitä saavat ravintonsa orjattaresi.