1 Au maître-chantre. Psaume de David. Éternel, je me suis retiré vers toi; que je ne sois jamais confus! Délivre-moi par ta justice!

2 Incline ton oreille vers moi; hâte-toi de me délivrer; sois mon puissant rocher, une forteresse où je puisse me sauver!

3 Car tu es mon rocher et ma forteresse; pour l'amour de ton nom, tu me guideras et me conduiras.

4 Tu me tireras du piège qu'on m'a tendu; car tu es ma retraite.

5 Je remets mon esprit entre tes mains; tu m'as racheté, ô Éternel, Dieu de vérité!

6 Je hais ceux qui s'adonnent aux vanités trompeuses; pour moi, je me confie en l'Éternel.

7 Je triompherai, je me réjouirai en ta bonté, toi qui as regardé mon affliction, qui as pris connaissance des détresses de mon âme.

8 Tu ne m'as pas livré aux mains de l'ennemi; tu as assuré mes pieds au large.

9 Éternel, aie pitié de moi, car je suis dans la détresse! Mon oeil dépérit de chagrin, mon âme aussi et mes entrailles.

10 Car ma vie se consume dans la douleur, et mes ans dans les soupirs; ma force est déchue à cause de mon iniquité, et mes os dépérissent.

11 J'ai été un objet d'opprobre parmi tous mes ennemis, particulièrement parmi mes voisins, et un objet d'horreur pour mes amis; ceux qui me voient dehors s'enfuient loin de moi.

12 J'ai été mis en oubli dans les cœurs comme un mort; je suis comme un vase de rebut.

13 Car j'ai entendu les diffamations de plusieurs; la frayeur fut de tous côtés, quand ils consultaient ensemble contre moi, et complotaient de m'ôter la vie.

14 Mais moi, Éternel, je me confie en toi; j'ai dit: Tu es mon Dieu.

15 Mes temps sont en ta main; délivre-moi de la main de mes ennemis et de mes persécuteurs.

16 Fais luire ta face sur ton serviteur; délivre-moi par ta bonté.

17 Éternel, que je ne sois point confus, car je t'ai invoqué; que les méchants soient confus, qu'ils aient la bouche fermée dans le sépulcre!

18 Qu'elles soient muettes, les lèvres menteuses qui profèrent contre le juste des paroles impudentes, avec orgueil et mépris!

19 Oh! qu'ils sont grands, les biens que tu as réservés pour ceux qui te craignent; que tu répands, aux yeux des fils des hommes, sur ceux qui se retirent vers toi!

20 Tu les caches dans le secret de ta présence, loin de l'orgueil des hommes; tu les abrites dans ta tente contre les langues qui les attaquent.

21 Béni soit l'Éternel! Car il a signalé sa bonté envers moi, et m'a mis comme dans une ville forte.

22 Je disais dans ma précipitation: Je suis retranché de devant tes yeux; mais tu as exaucé la voix de mes supplications, quand j'ai crié à toi.

23 Aimez l'Éternel, vous tous ses bien-aimés! L'Éternel garde les fidèles, mais il rend à celui qui agit avec orgueil tout ce qu'il a mérité.

24 Demeurez fermes, et que votre cœur se fortifie, vous tous qui vous attendez à l'Éternel!

1 Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (H31:2)Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua. Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!

2 (H31:3)Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.

3 (H31:4)Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.

4 (H31:5)Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani!

5 (H31:6)Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.

6 (H31:7)Minä kavahdan niitä, joiden jumalana on turhuus ja harha. Minä luotan sinuun, Herra,

7 (H31:8)iloitsen ja riemuitsen sinun hyvyydestäsi. Sinä näet minun hätäni, tiedät kaiken tuskani.

8 (H31:9)Sinä et jätä minua vihollisten käsiin vaan avaat minulle ahdingosta tien.

9 (H31:10)Herra, ole minulle armollinen, olen hädässä. Silmäni ovat surun sumentamat, olen loppuun uupunut.

10 (H31:11)Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa. Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat.

11 (H31:12)Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan, naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat. Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa.

12 (H31:13)Minut on unohdettu kuin olisin kuollut, minut on hylätty kuin särkynyt ruukku.

13 (H31:14)Kuulen, kuinka ihmiset panettelevat minua. Kauhu saartaa minut, kun vihamieheni liittoutuvat minua vastaan ja punovat juonia henkeni menoksi.

15 (H31:16)Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät. Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille!

16 (H31:17)Katso jälleen palvelijasi puoleen, sinä armollinen Jumala, auta minua.

17 (H31:18)Herra, sinua minä huudan avuksi, älä hylkää minua. Kohdatkoon onnettomuus jumalattomia! Vaienna heidät ja syökse tuonelaan.

18 (H31:19)Mykistykööt valheen puhujat, nuo, jotka röyhkeästi syyttävät viatonta ja halveksivat häntä kopein sanoin!

19 (H31:20)Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun.

20 (H31:21)Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet.

21 (H31:22)Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna.

23 (H31:24)Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan.

24 (H31:25)Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan!