1 Maskil (cantique) d'Héman l'Ezrachite. Éternel, Dieu de ma délivrance, je crie jour et nuit devant toi.

2 Que ma prière parvienne en ta présence; incline ton oreille à mon cri.

3 Car mon âme est rassasiée de maux, et ma vie touche au séjour des morts.

4 Je suis compté parmi ceux qui descendent dans la fosse; je suis comme un homme sans vigueur,

5 Gisant parmi les morts, tel que les blessés à mort, qui sont couchés dans le tombeau, dont tu ne te souviens plus, et qui sont séparés de ta main.

6 Tu m'as mis dans la fosse la plus basse, dans les lieux ténébreux, dans les abîmes.

7 Ta colère pèse sur moi, et tu m'accables de tous tes flots. (Sélah.)

8 Tu as éloigné de moi ceux que je connais; tu m'as rendu pour eux un objet d'horreur; je suis enfermé et je ne puis sortir.

9 Mon oeil se consume par l'affliction; je t'invoque, ô Éternel, tous les jours; j'étends mes mains vers toi.

10 Feras-tu quelque merveille pour les morts? Ou les trépassés se lèveront-ils pour te louer? (Sélah.)

11 Annoncera-t-on ta bonté dans le tombeau, et ta fidélité dans l'abîme?

12 Connaîtra-t-on tes merveilles dans les ténèbres, et ta justice dans la terre d'oubli?

13 Et moi, Éternel, je crie à toi; ma prière te prévient dès le matin.

14 Éternel, pourquoi rejettes-tu mon âme, et me caches-tu ta face?

15 Je suis affligé et comme expirant dès ma jeunesse; je suis chargé de tes terreurs, je suis éperdu.

16 Tes fureurs ont passé sur moi; tes épouvantes me tuent.

17 Elles m'environnent comme des eaux chaque jour; elles m'enveloppent toutes à la fois.

18 Tu as éloigné de moi amis et compagnons; ceux que je connais, ce sont les ténèbres.

1 Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi. (H88:2)Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.

2 (H88:3)Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!

3 (H88:4)Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.

4 (H88:5)Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,

5 (H88:6)olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan -- nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.

6 (H88:7)Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.

7 (H88:8)Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)

8 (H88:9)Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.

9 (H88:10)Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.

10 (H88:11)Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)

11 (H88:12)Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!

12 (H88:13)Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?

13 (H88:14)Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.

14 (H88:15)Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?

15 (H88:16)Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.

16 (H88:17)Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.

17 (H88:18)Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.

18 (H88:19)Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.