1 Maskil (cantique) d'Héman l'Ezrachite. Éternel, Dieu de ma délivrance, je crie jour et nuit devant toi.2 Que ma prière parvienne en ta présence; incline ton oreille à mon cri.3 Car mon âme est rassasiée de maux, et ma vie touche au séjour des morts.4 Je suis compté parmi ceux qui descendent dans la fosse; je suis comme un homme sans vigueur,5 Gisant parmi les morts, tel que les blessés à mort, qui sont couchés dans le tombeau, dont tu ne te souviens plus, et qui sont séparés de ta main.6 Tu m'as mis dans la fosse la plus basse, dans les lieux ténébreux, dans les abîmes.7 Ta colère pèse sur moi, et tu m'accables de tous tes flots. (Sélah.)8 Tu as éloigné de moi ceux que je connais; tu m'as rendu pour eux un objet d'horreur; je suis enfermé et je ne puis sortir.9 Mon oeil se consume par l'affliction; je t'invoque, ô Éternel, tous les jours; j'étends mes mains vers toi.10 Feras-tu quelque merveille pour les morts? Ou les trépassés se lèveront-ils pour te louer? (Sélah.)11 Annoncera-t-on ta bonté dans le tombeau, et ta fidélité dans l'abîme?12 Connaîtra-t-on tes merveilles dans les ténèbres, et ta justice dans la terre d'oubli?13 Et moi, Éternel, je crie à toi; ma prière te prévient dès le matin.14 Éternel, pourquoi rejettes-tu mon âme, et me caches-tu ta face?15 Je suis affligé et comme expirant dès ma jeunesse; je suis chargé de tes terreurs, je suis éperdu.16 Tes fureurs ont passé sur moi; tes épouvantes me tuent.17 Elles m'environnent comme des eaux chaque jour; elles m'enveloppent toutes à la fois.18 Tu as éloigné de moi amis et compagnons; ceux que je connais, ce sont les ténèbres.

1 Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi. (H88:2)Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.2 (H88:3)Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!3 (H88:4)Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.4 (H88:5)Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,5 (H88:6)olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan -- nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.6 (H88:7)Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.7 (H88:8)Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)8 (H88:9)Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.9 (H88:10)Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.10 (H88:11)Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)11 (H88:12)Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!12 (H88:13)Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?13 (H88:14)Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.14 (H88:15)Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?15 (H88:16)Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.16 (H88:17)Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.17 (H88:18)Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.18 (H88:19)Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.