1 Til sangmesteren; av Korahs barn; efter Alamot*; en sang. / {* sannsynligvis en toneart, 1KR 15, 20.}2 Gud er vår tilflukt og vår styrke, en hjelp i trengsler, funnet såre stor.3 Derfor frykter vi ikke, om jorden omskiftes, og om fjell rokkes i havets hjerte,4 om dets bølger bruser og skummer, og fjell bever ved dets overmot. Sela.5 En strøm - dens bekker gleder Guds stad, den Høiestes hellige bolig.6 Gud er midt i den, den skal ikke rokkes; Gud hjelper den når morgenen bryter frem.7 Folkeferd bruste, riker blev rokket; han lot sin røst høre, jorden smeltet.8 Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.9 Kom, se Herrens gjerninger, som har gjort ødeleggelse på jorden!10 Han gjør ende på krigene over hele jorden, bryter buen sønder og hugger spydet av; vognene brenner han op med ild.11 Hold op og kjenn at jeg er Gud! Jeg er ophøiet iblandt folkene, ophøiet på jorden.12 Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. (H46:2) Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.2 (H46:3) Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,3 (H46:4) vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.4 (H46:5) Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.5 (H46:6) Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.6 (H46:7) Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.7 (H46:8) Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.8 (H46:9) Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:9 (H46:10) hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.11 (H46:12) Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.