1 "Minä olen Saaronin kukkanen,

olen laaksojen lilja."

2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä,

niin on minun armaani neitosten keskellä."

3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä,

niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä;

minä halajan istua sen varjossa,

ja sen hedelmä on minun suussani makea.

4 Hän on vienyt minut viinimajaan,

rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

5 *Laul. l. 5:8Vahvistakaa minua rypälekakuilla,

virvoittakaa minua omenilla,

sillä minä olen rakkaudesta sairas."

6 *Laul. l. 8:3Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

7 *Laul. l. 3:5; Laul. l. 8:4Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,

gasellien tai kedon peurojen kautta:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee

hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

9 Rakkaani on gasellin kaltainen

tai nuoren peuran.

Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana,

katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:

"Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

11 Sillä katso, talvi on väistynyt,

sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan,

laulun aika on tullut,

ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

13 Viikunapuu tekee keväthedelmää,

viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat.

Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

14 *Laul. l. 8:13Kyyhkyseni, joka piilet

kallionkoloissa, vuorenpengermillä

anna minun nähdä kasvosi,

anna minun kuulla äänesi,

sillä suloinen on sinun äänesi

ja ihanat ovat sinun kasvosi."

15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut,

jotka viinitarhoja turmelevat,

sillä viinitarhamme ovat kukassa.

16 *Laul. l. 6:3; Laul. l. 7:10Rakkaani on minun, ja minä hänen —

hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

17 *Laul. l. 4:6; Laul. l. 8:14Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,

kiertele, rakkaani, kuin gaselli,

kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

1 Eu sou a rosa de Sarom,

o lírio dos vales.

Esposo

2 Qual o lírio entre os espinhos,

tal é meu amor

entre as filhas.

Esposa

3 Qual a macieira

entre as árvores do bosque,

tal é o meu amado

entre os filhos;

desejo muito a sua sombra,

e debaixo dela me assento;

e o seu fruto é doce

ao meu paladar.

4 Levou-me à casa do banquete,

e o seu estandarte sobre mim

era o amor.

5 Sustentai-me com passas,

confortai-me com maçãs,

porque desfaleço de amor.

6 A sua mão esquerda

esteja debaixo da minha cabeça,

e a sua mão direita me abrace.

7 Conjuro-vos, ó filhas de Jerusalém,

pelas gazelas

e cervas do campo,

que não acordeis

nem desperteis o meu amor,

até que queira.

Esposa

8 Esta é a voz do meu amado;

ei-lo aí, que já vem

saltando sobre os montes,

pulando sobre os outeiros.

9 O meu amado é semelhante

ao gamo,

ou ao filho do veado;

eis que está detrás

da nossa parede,

olhando pelas janelas,

espreitando pelas grades.

10 O meu amado fala e me diz:

Esposo

Levanta-te, meu amor,

formosa minha, e vem.

11 Porque eis que passou o inverno;

a chuva cessou, e se foi;

12 Aparecem as flores na terra,

o tempo de cantar chega,

e a voz da rola

ouve-se em nossa terra.

13 A figueira já deu

os seus figos verdes,

e as vides em flor

exalam o seu aroma;

levanta-te, meu amor,

formosa minha, e vem.

14 Pomba minha,

que andas pelas fendas

das penhas,

no oculto

das ladeiras,

mostra-me a tua face,

faze-me ouvir a tua voz;

porque a tua voz é doce,

e a tua face graciosa.

Esposa

15 Apanhai-nos as raposas,

as raposinhas,

que fazem mal às vinhas,

porque as nossas vinhas

estão em flor.

16 O meu amado é meu,

e eu sou dele;

ele apascenta o seu rebanho

entre os lírios.

17 Até que refresque o dia

e fujam as sombras,

volta, amado meu;

faze-te semelhante ao gamo

ou ao filho dos veados

sobre os montes de Beter.