1 "Minne on mennyt rakkaasi,

sinä naisista kaunein?

Kunne on kääntynyt rakkaasi?

Etsikäämme häntä yhdessä."

2 *Laul. l. 4:16; Laul. l. 5:1"Rakkaani on mennyt yrttitarhaansa,

balsamilavojen luo,

paimentamaan yrttitarhoissa ja liljoja poimimaan.

3 *Laul. l. 2:16; Laul. l. 7:10Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun —

hän, joka paimentaa liljojen keskellä."

4 *1. Kun. 14:17; 1. Kun. 15:21"Kaunis kuin Tirsa olet sinä, armaani,

suloinen kuin Jerusalem,

peljättävä kuin sotajoukot.

5 *Laul. l. 4:1Käännä pois silmäsi minusta,

sillä ne kiehtovat minut.

Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma,

joka laskeutuu Gileadilta.

6 Sinun hampaasi ovat kuin lauma uuhia,

pesosta nousseita,

kaikilla kaksoiset,

ei yhtäkään karitsatonta.

7 Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva,

on sinun ohimosi huntusi takana.

8 Kuusikymmentä on kuningatarta

ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa

ja nuoria naisia ilman määrää:

9 *Laul. l. 5:2yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni,

äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio.

Neitoset hänet nähdessään kiittävät hänen onneansa,

kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä."

10 "Kuka on neito, joka ylenee kuin aamunkoi,

kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste,

peljättävänä kuin sotajoukot?"

11 *Laul. l. 7:12"Pähkinätarhaan minä menin

katselemaan laakson vihreyttä,

katsomaan, joko viiniköynnös versoo,

joko kukkivat granaattipuut.

12 Aavistamattani asetti sieluni minut

jalon kansani vaunuihin."

Coro

1 Para onde foi o teu amado,

ó mais formosa entre as mulheres?

Para onde se retirou o teu amado,

para que o busquemos

contigo?

Esposa

2 O meu amado desceu

ao seu jardim,

aos canteiros de bálsamo,

para apascentar nos jardins

e para colher os lírios.

3 Eu sou do meu amado,

e o meu amado é meu;

ele apascenta entre os lírios.

Esposo

4 Formosa és, meu amor,

como Tirza,

aprazível como Jerusalém,

terrível como um exército

com bandeiras.

5 Desvia de mim os teus olhos,

porque eles me dominam.

O teu cabelo é como

o rebanho das cabras

que aparecem em Gileade.

6 Os teus dentes são como

o rebanho de ovelhas

que sobem do lavadouro,

e das quais todas produzem gêmeos,

e não há estéril entre elas.

7 Como um pedaço de romã,

assim são as tuas faces

entre os teus cabelos.

8 Sessenta são as rainhas,

e oitenta as concubinas,

e as virgens sem número;

9 Porém uma é a minha pomba,

a minha imaculada,

a única de sua mãe,

e a mais querida daquela

que a deu à luz;

viram-na as filhas

e chamaram-na bem-aventurada,

as rainhas e as concubinas

louvaram-na.

Coro

10 Quem é esta que aparece

como a alva do dia,

formosa como a lua,

brilhante como o sol,

terrível como um exército

com bandeiras?

Esposa

11 Desci ao jardim das nogueiras,

para ver os frutos do vale,

a ver se floresciam as vides

e brotavam as romãzeiras.

12 Antes de eu o sentir,

me pôs a minha alma nos carros

do meu nobre povo.

Coro

13 Volta, volta, ó Sulamita,

volta, volta, para que nós

te vejamos.

Esposa

Por que olhais para a Sulamita

como para as fileiras

de dois exércitos?