1 *Laul. l. 5:2,6Yöllä minä vuoteellani etsin häntä,

jota minun sieluni rakastaa,

minä etsin, mutta en löytänyt häntä.

2 "Minä nousen ja kiertelen kaupunkia,

katuja ja toreja,

etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa.

"Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.

3 *Laul. l. 5:7Kohtasivat minut vartijat,

jotka kaupunkia kiertävät.

"Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?"

4 *Laul. l. 8:2Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa,

kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa;

minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä,

ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon,

kantajani kammioon.

5 *Laul. l. 2:7; Laul. l. 8:4Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,

gasellien tai kedon peurojen kautta:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

6 Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat,

tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta,

kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta?

7 Katso, siinä on Salomon kantotuoli

ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa,

Israelin urhoja,

8 kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja;

jokaisella on miekka kupeellansa

öitten kauhuja vastaan.

9 Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin

Libanonin puista.

10 Sen patsaat hän teetti hopeasta,

sen selustan kullasta,

sen istuimen purppurasta;

sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.

11 Tulkaa ulos, Siionin tyttäret,

ja katsokaa kuningas Salomoa,

katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi

hänen hääpäivänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.

1 De noite, em minha cama,

busquei aquele a quem ama a minha alma;

busquei-o, e não o achei.

2 Levantar-me-ei, pois,

e rodearei a cidade;

pelas ruas e pelas praças

buscarei aquele a quem ama a minha alma;

busquei-o, e não o achei.

3 Acharam-me os guardas,

que rondavam pela cidade;

eu lhes perguntei:

Vistes aquele a quem ama

a minha alma?

4 Apartando-me eu um pouco deles,

logo achei aquele a quem ama a minha alma;

agarrei-me a ele

e não o larguei,

até que o introduzi

em casa de minha mãe,

na câmara daquela

que me gerou.

5 Conjuro-vos, ó filhas de Jerusalém,

pelas gazelas

e cervas do campo,

que não acordeis,

nem desperteis o meu amor,

até que queira.

Coro

6 Quem é esta que sobe

do deserto,

como colunas de fumaça,

perfumada de mirra, de incenso,

e de todos os pós

dos mercadores?

7 Eis que é a liteira de Salomão;

sessenta valentes

estão ao redor dela,

dos valentes de Israel;

8 Todos armados de espadas,

destros na guerra;

cada um com a sua espada à cinta

por causa dos temores noturnos.

9 O rei Salomão fez para si

uma carruagem

de madeira do Líbano.

10 Fez-lhe as colunas de prata,

o estrado de ouro,

o assento de púrpura,

o interior revestido com amor,

pelas filhas de Jerusalém.

11 Saí, ó filhas de Sião,

e contemplai ao rei Salomão

com a coroa

com que o coroou sua mãe

no dia do seu desposório

e no dia do júbilo do seu coração.