1 *Saarn. 9:11Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

2 *1. Moos. 8:22; Job 14:5Aika on syntyä ja aika kuolla.

Aika on istuttaa

ja aika repiä istutus.

3 Aika on surmata

ja aika parantaa.

Aika on purkaa

ja aika rakentaa.

4 Aika on itkeä

ja aika nauraa.

Aika on valittaa

ja aika hypellä.

5 Aika on heitellä kiviä

ja aika kerätä kivet.

Aika on syleillä

ja aika olla syleilemättä.

6 Aika on etsiä

ja aika kadottaa.

Aika on säilyttää

ja aika viskata pois.

7 Aika on reväistä rikki

ja aika ommella yhteen.

Aika on olla vaiti

ja aika puhua.

8 Aika on rakastaa

ja aika vihata.

Aika on sodalla

ja aika rauhalla.

9 *Saarn. 1:3; Saarn. 2:22Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa? 10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. 11 *Job 37:23; Saarn. 11:5Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. 12 *Saarn. 2:1; Saarn. 8:15; Jes. 22:13Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13 *Saarn. 5:18Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

14 *Ps. 33:11; Jes. 46:10Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin. 15 *Saarn. 1:9Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. 17 *Ps. 82:1; Jes. 10:1Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. 18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä. 19 *Ps. 39:6,12; Ps. 49:13,21; Ps. 78:39; Jaak. 4:14Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. 20 *1. Moos. 2:19; 1. Moos. 3:19; Job 34:15; Ps. 104:29; Ps. 146:4; Saarn. 6:6; Saarn. 12:7Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. 21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan? 22 *Saarn. 5:17Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?

1 Tudo tem o seu tempo

determinado,

e há tempo para todo o propósito

debaixo do céu.

2 Há tempo de nascer,

e tempo de morrer;

tempo de plantar,

e tempo de arrancar

o que se plantou;

3 Tempo de matar,

e tempo de curar;

tempo de derrubar,

e tempo de edificar;

4 Tempo de chorar,

e tempo de rir;

tempo de prantear,

e tempo de dançar;

5 Tempo de espalhar pedras,

e tempo de ajuntar pedras;

tempo de abraçar,

e tempo de afastar-se de abraçar;

6 Tempo de buscar,

e tempo de perder;

tempo de guardar,

e tempo de lançar fora;

7 Tempo de rasgar,

e tempo de coser;

tempo de estar calado,

e tempo de falar;

8 Tempo de amar,

e tempo de odiar;

tempo de guerra,

e tempo de paz.

9 Que proveito tem o trabalhador naquilo em que trabalha? 10 Tenho visto o trabalho que Deus deu aos filhos dos homens, para com ele os exercitar. 11 Tudo fez formoso em seu tempo; também pôs o mundo no coração do homem, sem que este possa descobrir a obra que Deus fez desde o princípio até ao fim. 12 Já tenho entendido que não há coisa melhor para eles do que alegrar-se e fazer bem na sua vida; 13 E também que todo o homem coma e beba, e goze do bem de todo o seu trabalho; isto é um dom de Deus. 14 Eu sei que tudo quanto Deus faz durará eternamente; nada se lhe deve acrescentar, e nada se lhe deve tirar; e isto faz Deus para que haja temor diante dele. 15 O que é, já foi; e o que há de ser, também já foi; e Deus pede conta do que passou.

16 Vi mais debaixo do sol que no lugar do juízo havia impiedade, e no lugar da justiça havia iniquidade. 17 Eu disse no meu coração: Deus julgará o justo e o ímpio; porque há um tempo para todo o propósito e para toda a obra. 18 Disse eu no meu coração, quanto a condição dos filhos dos homens, que Deus os provaria, para que assim pudessem ver que são em si mesmos como os animais. 19 Porque o que sucede aos filhos dos homens, isso mesmo também sucede aos animais, e lhes sucede a mesma coisa; como morre um, assim morre o outro; e todos têm o mesmo fôlego, e a vantagem dos homens sobre os animais não é nenhuma, porque todos são vaidade. 20 Todos vão para um lugar; todos foram feitos do pó, e todos voltarão ao pó. 21 Quem sabe que o fôlego do homem vai para cima, e que o fôlego dos animais vai para baixo da terra? 22 Assim que tenho visto que não há coisa melhor do que alegrar-se o homem nas suas obras, porque essa é a sua porção; pois quem o fará voltar para ver o que será depois dele?