1 *Ps. 71:17; Ps. 119:9Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,

ennenkuin pahat päivät tulevat

ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:

2 "Nämä eivät minua miellytä";

ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet,

ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin —

3 *1. Moos. 27:1jolloin huoneen vartijat vapisevat ja

voiman miehet käyvät koukkuisiksi

ja jauhajanaiset ovat joutilaina,

kun ovat menneet vähiin,

ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,

4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat

ja myllyn ääni heikkenee

ja noustaan linnun lauluun

ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;

5 myös peljätään mäkiä,

ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,

ja heinäsirkka kulkee kankeasti,

ja kapriisinnuppu on tehoton;

sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa,

ja valittajat kiertelevät kaduilla —

6 ennenkuin hopealanka katkeaa

ja kultamalja särkyy

ja vesiastia rikkoutuu lähteellä

ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.

7 *1. Moos. 2:7; 1. Moos. 3:19; Ps. 31:6; Saarn. 3:20; Luuk. 23:46; Ap. t. 17:25Ja tomu palajaa maahan,

niinkuin on ollutkin,

ja henki palajaa Jumalan tykö,

joka sen on antanutkin.

8 *Saarn. 1:2Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja;

kaikki on turhuutta!

9 *1. Kun. 4:31Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas,

hän myös opetti kansalle tietoa,

punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.

10 Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja,

oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.

11 *Ps. 80:2; Jes. 49:2; Jer. 23:29; Hebr. 4:12Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet

ja kootut lauseet kuin isketyt naulat;

ne ovat saman Paimenen antamia.

12 Ja vielä näiden lisäksi:

Poikani, ota varoituksesta vaari;

paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua,

ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.

13 *5. Moos. 6:1,24Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä:

Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä,

sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

14 *Saarn. 11:9; 1. Kor. 4:5; 2. Kor. 5:10; Ilm. 20:12Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle,

joka kohtaa kaikkea salassa olevaa,

olkoon se hyvää tai pahaa.

1 Lembra-te também do teu Criador nos dias da tua mocidade, antes que venham os maus dias, e cheguem os anos dos quais venhas a dizer: Não tenho neles contentamento; 2 Antes que se escureçam o sol, e a luz, e a lua, e as estrelas, e tornem a vir as nuvens depois da chuva; 3 No dia em que tremerem os guardas da casa, e se encurvarem os homens fortes, e cessarem os moedores, por já serem poucos, e se escurecerem os que olham pelas janelas; 4 E as portas da rua se fecharem por causa do baixo ruído da moedura, e se levantar à voz das aves, e todas as filhas da música se abaterem. 5 Como também quando temerem o que é alto, e houver espantos no caminho, e florescer a amendoeira, e o gafanhoto for um peso, e perecer o apetite; porque o homem se vai à sua casa eterna, e os pranteadores andarão rodeando pela praça; 6 Antes que se rompa o cordão de prata, e se quebre o copo de ouro, e se despedace o cântaro junto à fonte, e se quebre a roda junto ao poço, 7 E o pó volte à terra, como o era, e o espírito volte a Deus, que o deu.

8 Vaidade de vaidades, diz o pregador, tudo é vaidade.

9 E, quanto mais sábio foi o pregador, tanto mais ensinou ao povo sabedoria; e atentando, e esquadrinhando, compôs muitos provérbios. 10 Procurou o pregador achar palavras agradáveis; e escreveu-as com retidão, palavras de verdade. 11 As palavras dos sábios são como aguilhões, e como pregos, bem fixados pelos mestres das assembleias, que nos foram dadas pelo único Pastor.

12 E, demais disto, filho meu, atenta: não há limite para fazer muitos livros, e muito estudo é enfado da carne.

13 De tudo o que se tem ouvido, o fim é: Teme a Deus, e guarda os seus mandamentos; porque isto é o dever de todo o homem. 14 Porque Deus há de trazer a juízo toda a obra, e até tudo o que está encoberto, quer seja bom, quer seja mau.