Sananlaskut 9

Viisaus kutsuu pitoihinsa; tyhmyys houkuttelee luoksensa.

1 Viisaus on talonsa rakentanut,

veistänyt seitsemän pylvästänsä.

2 Hän on teuraansa teurastanut,

viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.

3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt

kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:

4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne".

Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:

5 "Tulkaa, syökää minun leipääni

ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.

6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää,

ja astukaa ymmärryksen tielle." —

7 *Matt. 7:6Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän,

ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.

8 *Sananl. 23:9; Sananl. 28:23Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi;

nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.

9 *Matt. 13:12Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu;

opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

10 *Job 28:28; Ps. 111:10; Sananl. 1:7Herran pelko on viisauden alku,

ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. —

11 *Sananl. 3:16; Sananl. 4:10; Sananl. 8:35"Sillä minun avullani päiväsi enenevät

ja jatkuvat elämäsi vuodet.

12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas;

ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."

13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen,

eikä hän mistään mitään tiedä.

14 Hän istuu talonsa ovella,

istuimella kaupungin kummuilla,

15 kutsumassa ohikulkijoita,

jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:

16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne".

Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:

17 *Sananl. 5:15; Sananl. 20:17"Varastettu vesi on makeata,

ja salattu leipä on suloista".

18 *Sananl. 2:18; Sananl. 7:27Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä,

että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.

1 Die Weisheit hat ihr Haus gebaut, hat ihre sieben Säulen ausgehauen; 2 sie hat ihr Schlachtvieh geschlachtet, ihren Wein gemischt, auch ihren Tisch gedeckt; 3 sie hat ihre Dirnen ausgesandt, ladet ein auf den Höhen *Eig. Höhenrücken der Stadt: 4 "Wer ist einfältig? er wende sich hierher!" Zu den Unverständigen spricht sie: 5 "Kommet, esset von meinem Brote, und trinket von dem Weine, den ich gemischt habe! 6 Lasset ab von der Einfältigkeit *O. ihr Einfältigen und lebet, und schreitet einher auf dem Wege des Verstandes!" - 7 Wer den Spötter zurechtweist, zieht sich Schande zu; und wer den Gesetzlosen straft, sein Schandfleck ist es. 8 Strafe den Spötter nicht, daß er dich nicht hasse; strafe den Weisen, und er wird dich lieben. 9 Gib dem Weisen, so wird er noch weiser; belehre den Gerechten, so wird er an Kenntnis zunehmen. - 10 Die Furcht Jehovas ist der Weisheit Anfang; und die Erkenntnis des Heiligen *Eig. Allerheiligsten ist Verstand. 11 Denn durch mich werden deine Tage sich mehren, und Jahre des Lebens werden dir hinzugefügt werden. 12 Wenn du weise bist, so bist du weise für dich; und spottest du, so wirst du allein es tragen.

13 Frau Torheit *d. i. die verkörperte Torheit ist leidenschaftlich; sie ist lauter Einfältigkeit und weiß gar nichts. 14 Und sie sitzt am Eingang ihres Hauses, auf einem Sitze an hochgelegenen Stellen der Stadt, 15 um einzuladen, die des Weges vorübergehen, die ihre Pfade gerade halten: 16 "Wer ist einfältig? er wende sich hierher!" Und zu dem Unverständigen spricht sie: 17 "Gestohlene Wasser sind süß, und heimliches Brot ist lieblich". 18 Und er weiß nicht, daß dort die Schatten *S. die Anm. zu Ps. 88,10 sind, in den Tiefen des Scheols ihre Geladenen.