1 *Jer. 38:1Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat. 2 *Jer. 29:26; Jer. 37:15; Ap. t. 23:2Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. 3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib*Nimi merkitsee: kauhistus ylt’ympäri.. 4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla. 5 *2. Kun. 20:17; Jes. 39:6; Jer. 15:13; Jer. 17:3Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. 6 Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."

7 *Jer. 1:6Sinä olet taivutellut minua, Herra,

ja minä olen taipunut;

sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.

Minä olen ollut nauruna pitkin päivää,

kaikki pilkkaavat minua.

8 Sillä niin usein kuin minä puhun,

täytyy minun parkua,

huutaa väkivaltaa ja sortoa;

sillä Herran sana on tullut minulle

häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.

9 Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä

enkä enää puhua hänen nimessään",

niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,

suljettuna minun luihini.

Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,

mutta en voinut.

10 *Ps. 31:14Sillä monen minä kuulen parjaavan.

Kauhistus yltympäri!

"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"

Kaikki minun ystäväni vaanivat,

milloin minä kompastuisin:

"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,

niin että voitamme hänet

ja saamme hänelle kostaa".

11 *Jer. 15:20; Jer. 17:18; Jer. 23:40Mutta Herra on minun kanssani

niinkuin väkevä sankari;

sentähden minun vainoojani kompastuvat

eivätkä mitään mahda.

He saavat suuren häpeän,

sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,

iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.

12 *1. Sam. 16:7; Ps. 7:10; Jer. 11:20; Jer. 17:10Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,

näet munaskuut ja sydämen,

salli minun nähdä, että kostat heille,

sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa,

sillä hän pelastaa köyhän

pahantekijäin käsistä.

14 *Job 3:1; Job 10:18; Jer. 15:10Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin;

älköön se päivä, jona äitini minut synnytti,

olko siunattu.

15 Kirottu olkoon se mies,

joka toi minun isälleni ilosanoman,

sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi",

ja saattoi hänelle suuren ilon.

16 *1. Moos. 19:24; Jes. 13:19; Jer. 50:40; Hes. 16:49; Hoos. 11:8; Aam. 4:11; Luuk. 17:29; Juud. 1:7Käyköön sen miehen

niinkuin niiden kaupunkien,

jotka Herra kukisti armahtamatta.

Hän kuulkoon huudon aamulla,

sotahuudon keskipäivän aikana,

17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun,

niin että äitini olisi ollut minun hautani

ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.

18 Miksi olen äitini kohdusta tullut

näkemään tuskaa ja vaivaa,

niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?

1 Now Pashur the son of Immer the priest, who was also chief governor in the house of the LORD, heard that Jeremiah prophesied these things. 2 Then Pashur smote Jeremiah the prophet, and put him in the stocks that were in the high gate of Benjamin, which was by the house of the LORD. 3 And it came to pass on the morrow, that Pashur brought forth Jeremiah out of the stocks. Then said Jeremiah unto him, The LORD hath not called thy name Pashur, but Magor-missabib.*20.3 Magor-missabib: that is, Fear round about 4 For thus saith the LORD, Behold, I will make thee a terror to thyself, and to all thy friends: and they shall fall by the sword of their enemies, and thine eyes shall behold it: and I will give all Judah into the hand of the king of Babylon, and he shall carry them captive into Babylon, and shall slay them with the sword. 5 Moreover I will deliver all the strength of this city, and all the labours thereof, and all the precious things thereof, and all the treasures of the kings of Judah will I give into the hand of their enemies, which shall spoil them, and take them, and carry them to Babylon. 6 And thou, Pashur, and all that dwell in thine house shall go into captivity: and thou shalt come to Babylon, and there thou shalt die, and shalt be buried there, thou, and all thy friends, to whom thou hast prophesied lies.

7 O LORD, thou hast deceived me, and I was deceived: thou art stronger than I, and hast prevailed: I am in derision daily, every one mocketh me.*20.7 was deceived: or, was enticed 8 For since I spake, I cried out, I cried violence and spoil; because the word of the LORD was made a reproach unto me, and a derision, daily. 9 Then I said, I will not make mention of him, nor speak any more in his name. But his word was in mine heart as a burning fire shut up in my bones, and I was weary with forbearing, and I could not stay.

10 For I heard the defaming of many, fear on every side. Report, say they, and we will report it. All my familiars watched for my halting, saying, Peradventure he will be enticed, and we shall prevail against him, and we shall take our revenge on him.*20.10 All…: Heb. Every man of my peace 11 But the LORD is with me as a mighty terrible one: therefore my persecutors shall stumble, and they shall not prevail: they shall be greatly ashamed; for they shall not prosper: their everlasting confusion shall never be forgotten. 12 But, O LORD of hosts, that triest the righteous, and seest the reins and the heart, let me see thy vengeance on them: for unto thee have I opened my cause. 13 Sing unto the LORD, praise ye the LORD: for he hath delivered the soul of the poor from the hand of evildoers.

14 Cursed be the day wherein I was born: let not the day wherein my mother bare me be blessed. 15 Cursed be the man who brought tidings to my father, saying, A man child is born unto thee; making him very glad. 16 And let that man be as the cities which the LORD overthrew, and repented not: and let him hear the cry in the morning, and the shouting at noontide; 17 Because he slew me not from the womb; or that my mother might have been my grave, and her womb to be always great with me. 18 Wherefore came I forth out of the womb to see labour and sorrow, that my days should be consumed with shame?