Hoosea 11

Herra vielä armahtaa kiittämätöntä Israelia.

1 *2. Moos. 3:8; 2. Moos. 4:22; Matt. 2:15Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,

ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,

he menivät pois heidän kasvojensa edestä,

uhrasivat baaleille

ja polttivat uhreja epäjumalille.

3 *2. Moos. 13:21; 5. Moos. 1:31Minä opetin Efraimin kävelemään. —

Hän otti heidät käsivarsillensa. —

Mutta he eivät ymmärtäneet,

että minä heidät paransin.

4 Ihmissiteillä minä heitä vedin,

rakkauden köysillä;

minä ikäänkuin nostin ikeen

heidän leukapieliltänsä,

kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan,

eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi,

koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa,

on hävittävä hänen salpansa,

on syövä syötävänsä,

heidän neuvonpiteittensä takia.

7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois;

ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti,

ei kenkään heistä ylenny.

8 *5. Moos. 29:23Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim,

heittäisin sinut, Israel?

Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman,

tekisin sinulle niinkuin Seboimille?

Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

9 *4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29; Hes. 18:23; Hes. 33:11En minä pane täytäntöön vihani hehkua,

en enää hävitä Efraimia.

Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,

olen Pyhä sinun keskelläsi;

en tule minä vihan tuimuudessa.

10 *Joel 3:16; Aam. 1:2Ja he vaeltavat Herran jäljessä.

Hän ärjyy kuin leijona —

niin, hän ärjyy,

ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut,

Assurin maasta kuin kyyhkyset,

ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa,

sanoo Herra.

1 When Israel was a child, then I loved him, and called my son out of Egypt. 2 As they called them, so they went from them: they sacrificed unto Baalim, and burned incense to graven images. 3 I taught Ephraim also to go, taking them by their arms; but they knew not that I healed them. 4 I drew them with cords of a man, with bands of love: and I was to them as they that take off the yoke on their jaws, and I laid meat unto them.*11.4 take off: Heb. lift up

5 He shall not return into the land of Egypt, but the Assyrian shall be his king, because they refused to return. 6 And the sword shall abide on his cities, and shall consume his branches, and devour them, because of their own counsels. 7 And my people are bent to backsliding from me: though they called them to the most High, none at all would exalt him.*11.7 none…: Heb. together they exalted not

8 How shall I give thee up, Ephraim? how shall I deliver thee, Israel? how shall I make thee as Admah? how shall I set thee as Zeboim? mine heart is turned within me, my repentings are kindled together. 9 I will not execute the fierceness of mine anger, I will not return to destroy Ephraim: for I am God, and not man; the Holy One in the midst of thee: and I will not enter into the city. 10 They shall walk after the LORD: he shall roar like a lion: when he shall roar, then the children shall tremble from the west. 11 They shall tremble as a bird out of Egypt, and as a dove out of the land of Assyria: and I will place them in their houses, saith the LORD. 12 Ephraim compasseth me about with lies, and the house of Israel with deceit: but Judah yet ruleth with God, and is faithful with the saints.*11.12 saints: or, most holy