Provérbios 25

Grandeur des Rois, faire du bien à son ennemi, ne chercher pas trop sa propre gloire.

1 Ces choses sont aussi des Proverbes de Salomon, que les gens d’Ezéchias Roi de Juda ont copiés. 2 La gloire de Dieu est de celer la chose ; et la gloire des Rois est de sonder les affaires. 3 Il n’y a pas moyen de sonder les cieux à cause de leur hauteur ; ni la terre à cause de sa profondeur ; ni le coeur des Rois. 4 Ôte les écumes de l’argent, et il en sortira une bague au fondeur ; 5 Ôte le méchant de devant le Roi, et son trône sera affermi par la justice. 6 Ne fais point le magnifique devant le Roi, et ne te tiens point dans la place des Grands. 7 Car il vaut mieux qu’on te dise ; monte ici, que si on t’abaissait devant celui qui est en dignité, lequel tes yeux auront vu. 8 Ne te hâte pas de sortir pour quereller, de peur que tu ne saches que faire à la fin, après que ton prochain t’aura rendu confus. 9 Traite tellement ton différend avec ton prochain, que tu ne révèles point le secret d’un autre ; 10 De peur que celui qui l’écoute ne te le reproche, et que tu n’en reçoives un opprobre qui ne s’efface point. 11 Telles que sont des pommes d’or émaillées d’argent, telle est la parole dite comme il faut. 12 Quand on reprend le sage qui a l’oreille attentive, c’est comme une bague d’or, ou comme un joyau de fin or. 13 L’ambassadeur fidèle est à ceux qui l’envoient, comme la froideur de la neige au temps de la moisson, et il restaure l’âme de son maître. 14 Celui qui se vante d’une fausse libéralité, est comme les nuées et le vent sans pluie. 15 Le capitaine est fléchi par la patience, et la langue douce brise les os. 16 Quand tu auras trouvé du miel, n’en mange qu’autant qu’il t’en faut, de peur qu’en étant soûlé, tu ne le rendes. 17 Mets rarement ton pied dans la maison de ton prochain, de peur qu’étant rassasié de toi, il ne te haïsse. 18 L’homme qui porte un faux témoignage contre son prochain, est un marteau, une épée, et une flèche aiguë. 19 La confiance qu’on met en celui qui se porte perfidement au temps de la détresse, est une dent qui se rompt, et un pied qui glisse. 20 Celui qui chante des chansons au coeur affligé, est comme celui qui ôte sa robe dans le temps du froid, et comme du vinaigre répandu sur le savon. 21 Si celui qui te hait a faim, donne-lui à manger du pain ; et s’il a soif, donne-lui à boire de l’eau. 22 Car tu enlèveras des charbons de feu de dessus sa tête, et l’Eternel te le rendra. 23 Le vent de bise chasse la pluie ; et le visage sévère chasse la langue qui médit en secret. 24 Il vaut mieux habiter au coin d’un toit, que dans une maison spacieuse avec une femme querelleuse. 25 Les bonnes nouvelles apportées d’un pays éloigné, sont comme de l’eau fraîche à une personne altérée et lasse. 26 Le juste qui bronche devant le méchant, est une fontaine embourbée, et une source gâtée. 27 Comme il n’est pas bon de manger trop de miel, aussi il n’y a pas de la gloire pour ceux qui la cherchent avec trop d’ardeur. 28 L’homme qui ne peut pas retenir son esprit, est comme une ville où il y a brèche, et qui est sans murailles.

Hiskian miesten kokoamat Salomon sananlaskut (25:1-29:27): lauselmia elämän eri aloilta.

1 *2. Kun. 18:1Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia.

2 *Room. 11:33Jumalan kunnia on salata asia,

ja kuningasten kunnia on tutkia asia.

3 Taivaan korkeus ja maan syvyys

ja kuningasten sydän on tutkimaton.

4 Kun hopeasta poistetaan kuona,

kuontuu kultasepältä astia.

5 *Sananl. 16:12; Sananl. 20:8,28Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota,

vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa.

6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä

äläkä asetu isoisten sijalle.

7 *Luuk. 14:8Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan:

"Käy tänne ylös",

kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä,

jonka silmäsi olivat nähneet.

8 Älä ole kärkäs käräjöimään;

muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä,

kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.

9 *Sananl. 11:13; Sananl. 20:19Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa,

mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.

10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin,

eikä huono huuto sinusta lakkaa.

11 *Sananl. 15:23Kultaomenia hopeamaljoissa

ovat sanat, sanotut aikanansa.

12 Kultainen korvarengas

ja hienokultainen kaulakoru

ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.

13 *Sananl. 13:17; Sananl. 26:6Kuin lumen viileys elonaikana

on luotettava lähetti lähettäjälleen:

herransa sielun hän virvoittaa.

14 *Juud. 1:12Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo,

on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.

15 *Sananl. 15:1; Saarn. 10:4; Luuk. 18:1Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas,

ja leppeä kieli murskaa luut.

16 *Sananl. 24:13Jos hunajata löydät, syö kohtuudella,

ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi.

17 Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin,

ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.

18 *Ps. 57:5; Ps. 59:8Nuija ja miekka ja terävä nuoli

on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan.

19 *Jes. 42:17; Dan. 7:7Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka

on uskottoman turva ahdingon päivänä.

20 *Room. 12:15Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä,

kuin etikka lipeän sekaan,

on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.

21 *Matt. 5:44; Room. 12:20Jos vihamiehelläsi on nälkä,

anna hänelle leipää syödä,

ja jos hänellä on jano,

anna hänelle vettä juoda.

22 Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä

hänen päänsä päälle,

ja Herra sen sinulle palkitsee.

23 Pohjatuuli saa aikaan sateen

ja salainen kielittely vihaiset kasvot.

24 *Sananl. 21:9,19Parempi on asua katon kulmalla

kuin toraisan vaimon huonetoverina.

25 Kuin nääntyväiselle raikas vesi

on hyvä sanoma kaukaisesta maasta.

26 Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo

on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.

27 Liika hunajan syönti ei ole hyväksi,

ja raskaitten asiain tutkiminen on raskasta.

28 Kuin kaupunki, varustukset hajalla,

muuria vailla,

on mies, joka ei mieltänsä hillitse.