Provérbios 14

Le sage, et le fou, la crainte de l’Eternel.

1 Toute femme sage bâtit sa maison ; mais la folle la ruine de ses mains. 2 Celui qui marche en sa droiture, révère l’Eternel ; mais celui qui va de travers en ses voies, le méprise. 3 La verge d’orgueil est dans la bouche du fou ; mais les lèvres des sages les garderont. 4 Où il n’y a point de boeuf, la grange est vide ; et l’abondance du revenu provient de la force du boeuf. 5 Le témoin véritable ne mentira jamais ; mais le faux témoin avance volontiers des mensonges. 6 Le moqueur cherche la sagesse, et ne la trouve point ; mais la science est aisée à trouver à l’homme intelligent. 7 Eloigne-toi de l’homme insensé, puisque tu ne lui as point connu de lèvres de science. 8 La sagesse de l’homme bien avisé est d’entendre sa voie ; mais la folie des fous n’est que tromperie. 9 Les fous pallient le délit ; mais il n’y a que plaisir entre les hommes droits. 10 Le coeur d’un chacun connaît l’amertume de son âme ; et un autre n’est point mêlé dans sa joie. 11 La maison des méchants sera abolie ; mais le tabernacle des hommes droits fleurira. 12 Il y a telle voie qui semble droite à l’homme, mais dont l’issue sont les voies de la mort. 13 Même en riant le coeur sera triste, et la joie finit par l’ennui. 14 Celui qui a un coeur hypocrite, sera rassasié de ses voies ; mais l’homme de bien le sera de ce qui est en lui. 15 Le simple croit à toute parole ; mais l’homme bien avisé considère ses pas. 16 Le sage craint, et se retire du mal ; mais le fou se met en colère, et se tient assuré. 17 L’homme colère fait des folies ; et l’homme rusé est haï. 18 Les niais hériteront la folie ; mais les bien-avisés seront couronnés de science. 19 Les malins seront humiliés devant les bons, et les méchants, devant les portes du juste. 20 Le pauvre est haï, même de son ami ; mais les amis du riche sont en grand nombre. 21 Celui qui méprise son prochain s’égare ; mais celui qui a pitié des débonnaires, est bienheureux. 22 Ceux qui machinent du mal ne se fourvoient-ils pas ? Mais la bonté et la vérité seront pour ceux qui procurent le bien. 23 En tout travail il y a quelque profit, mais le babil des lèvres ne tourne qu’à disette. 24 Les richesses des sages leur sont comme une couronne ; mais la folie des fous n’est que folie. 25 Le témoin véritable délivre les âmes ; mais celui qui prononce des mensonges, n’est que tromperie. 26 En la crainte de l’Eternel il y a une ferme assurance, et une retraite pour ses enfants. 27 La crainte de l’Eternel est une source de vie pour se détourner des filets de la mort. 28 La puissance d’un Roi consiste dans la multitude du peuple ; mais quand le peuple diminue, c’est l’abaissement du Prince. 29 Celui qui est lent à la colère, est de grande intelligence ; mais celui qui est prompt à se courroucer, excite la folie. 30 Le coeur doux est la vie de la chair ; mais l’envie est la vermoulure des os. 31 Celui qui fait tort au pauvre, déshonore celui qui l’a fait ; mais celui-là l’honore, qui a pitié du nécessiteux. 32 Le méchant sera poussé au loin par sa malice ; mais le juste trouve retraite même en sa mort. 33 La sagesse repose au coeur de l’homme intelligent ; et elle est même reconnue au milieu des fous. 34 La justice élève une nation ; mais le péché est l’opprobre des peuples. 35 Le Roi prend plaisir au serviteur prudent ; mais son indignation sera contre celui qui lui fait déshonneur.

Toisen osan jatkoa: Lyhyitä lauselmia elämän eri aloilta.

1 *Sananl. 12:4; Sananl. 19:14; Sananl. 31:10Vaimojen viisaus talon rakentaa,

mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa,

mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa,

mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä,

mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5 *Sananl. 6:19; Sananl. 12:17; Sananl. 14:25Uskollinen todistaja ei valhettele,

mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan,

mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7 Menet pois tyhmän miehen luota:

et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8 *Ef. 5:15Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää;

tyhmien hulluus on petos.

9 *3. Moos. 6:1; Sananl. 21:27Hulluja pilkkaa vikauhri,

mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10 Sydän tuntee oman surunsa,

eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11 *Sananl. 10:30; Sananl. 11:28; Sananl. 12:7,21Jumalattomain huone hävitetään,

mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12 *Sananl. 16:25Miehen mielestä on oikea monikin tie,

joka lopulta on kuoleman tie.

13 *Saarn. 7:4Nauraessakin voi sydän kärsiä,

ja ilon lopuksi tulee murhe.

14 *Sananl. 1:31Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän,

mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15 Yksinkertainen uskoo joka sanan,

mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16 *Job 1:1; Sananl. 28:14Viisas pelkää ja karttaa pahaa,

mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17 *Sananl. 12:16; Sananl. 16:32; Jaak. 1:20Pikavihainen tekee hullun töitä,

ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden,

mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19 *Ilm. 3:9Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä

ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20 *Sananl. 19:4,7Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin,

mutta rikasta rakastavat monet.

21 *Sananl. 11:12Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii,

mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22 *Ps. 7:15; 2. Tim. 1:16Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa?

Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23 *Sananl. 21:5Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä,

mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa,

mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja,

mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26 Herran pelossa on vahva varmuus

ja turva vielä lapsillekin.

27 *Sananl. 13:14Herran pelko on elämän lähde

kuoleman paulain välttämiseksi.

28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia,

väen vähyys ruhtinaan turmio.

29 Pitkämielisellä on paljon taitoa,

mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30 *Saarn. 10:4Sävyisä sydän on ruumiin elämä,

mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31 *Sananl. 17:5; Sananl. 22:2Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa,

mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa,

mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus,

ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34 Vanhurskaus kansan korottaa,

mutta synti on kansakuntien häpeä.

35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion,

mutta kunnoton hänen vihansa.