1 O Senhor disse a Moisés:

2 Diz ao povo de Israel que te traga azeite puro para acender uma chama permanente no castiçal de ouro que está do lado de fora do véu que separa o lugar santo do lugar santíssimo. Cada manhã e cada tarde Arão suprirá as lâmpadas com azeite fresco, cortando a parte queimada das torcidas. Será uma chama que arderá eternamente perante o Senhor, por todas as gerações.

5 Em cada dia de sábado o sumo sacerdote colocará doze pães em duas fileiras sobre a mesa pura que está na presença do Senhor. Estes pães serão cozidos com seis litros de farinha fina cada um. Depois será derramado incenso puro sobre cada fileira de pão. Isto será uma oferta memorial feita pelo fogo ao Senhor da eterna aliança que fez com o povo de Israel. O pão será comido por Arão e pelos seus filhos num lugar especialmente designado para isso. Porque se trata de ofertas feitas pelo fogo ao Senhor, constituindo um estatuto permanente de Deus, e é algo de santíssimo.

10 Certo dia no acampamento, um rapaz filho de mãe israelita e de pai egipcio meteu-se numa briga com um homem de Israel. E enquanto se batiam, o filho da israelita blasfemou sobre o nome de Deus, e foi trazido em julgamento perante Moisés. (O nome da sua mãe era Shelomite, filha de Dibri, da tribo de Dan). E ficou detido até que o Senhor indicasse o que deveria ser feito.

13 Então o Senhor disse a Moisés: Leva-o para fora do acampamento e os que o ouviram que lhe ponham as mãos na cabeça; depois será apedrejado por todo o povo.

15 Diz ainda ao povo de Israel que se alguém dirigir ofensas contra o seu Deus, terá de levar o castigo da sua culpa. Toda a congregação do povo o apedrejará. É uma lei a ser aplicada tanto ao estrangeiro como ao israelita que blasfemar do nome de Jeová; deverá morrer.

17 Da mesma forma todos os assassinos serão executados. Alguém que matar um animal (que não seja seu) terá de restituir com outro vivo. Quando alguém ferir o seu próximo, terá de ser ferido da mesma forma que o fez: fractura por fractura, olho por olho, dente por dente. O que alguém fizer a outro assim lhe será feito.

21 Repetindo: quem matar um animal deverá restituí-lo por outro, e quem matar um ser humano, morrerá. A mesma lei aplica-se tanto ao estrangeiro como ao que nasceu na terra. Porque eu sou Jeová o vosso Deus.

23 E foi assim que levaram o rapaz para fora do acampamento e o apedrejaram, tal como o Senhor mandara a Moisés.

1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

3 Ulkopuolella esirippua, joka on lain arkin edessä ilmestysmajassa, Aaron hoitakoon sitä niin, että se aina, ehtoosta aamuun asti, palaa Herran edessä. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.

4 Aitokultaisen seitsenhaaraisen lampun lamppuja hän hoitakoon niin, että ne aina palavat Herran edessä.

5 Ja ota lestyjä jauhoja ja leivo niistä kaksitoista kakkua; joka kakussa olkoon niitä kaksi kymmenennestä.

6 Ja lado ne päälletysten kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aitokultaiselle pöydälle Herran eteen.

7 Ja pane pinojen päälle puhdasta suitsuketta leipien alttariuhriosana uhriksi Herralle.

8 Sapatti sapatilta hän aina asettakoon ne Herran eteen israelilaisten antina; se on ikuinen liitto.

10 Erään israelilaisen vaimon poika, jonka isä oli egyptiläinen mies, oli lähtenyt maasta israelilaisten mukana; ja tämän israelilaisen vaimon poika ja muuan israelilainen mies riitelivät keskenänsä leirissä.

11 Ja israelilaisen vaimon poika pilkkasi Herran nimeä ja kirosi sitä. Silloin he toivat hänet Mooseksen eteen. Ja hänen äitinsä nimi oli Selomit, Dibrin tytär, Daanin sukukunnasta.

12 Ja he panivat hänet vankeuteen, kunnes heille ilmoitettaisiin Herran vastaus.

13 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

15 Ja puhu israelilaisille ja sano: Kuka ikinä Jumalaansa kiroaa, se joutuu syynalaiseksi.

16 Ja joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla; koko kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi. Olipa se muukalainen tai maassa syntynyt, joka pilkkaa Herran nimeä, hänet surmattakoon.

17 Jos joku lyö kuoliaaksi ihmisen, kenen hyvänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla.

18 Mutta joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, korvatkoon sen: henki hengestä.

19 Ja joka tuottaa lähimmäisellensä vamman, sille tehtäköön, niinkuin hänkin on tehnyt:

20 ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, hammas hampaasta; saman vamman, jonka hän on toiselle tuottanut, saakoon hän itsekin.

21 Joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, korvatkoon sen; mutta joka lyö kuoliaaksi ihmisen, se surmattakoon.

23 Ja Mooses puhui näin israelilaisille; ja he veivät kiroojan leirin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Näin israelilaiset tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.