2 Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa:

4 Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana:

6 Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia.'

7 Herra antaa sinulle tällaisen merkin todisteeksi siitä, että hän toteuttaa minkä on luvannut:

9 Juudan kuninkaan Hiskian psalmi, jonka hän sepitti, kun oli toipunut sairaudestaan.

10 Minä ajattelin: Kesken päivieni juoksun minun on mentävä pois. Tuonelan porttien tuolla puolen joudun viettämään ne vuodet, jotka minulta jäivät elämättä.

11 Minä ajattelin: En enää saa nähdä Herraa elävien maassa, en enää katsella ihmisiä maailman asukkaiden parissa.

12 Kuin paimenen teltta minun majani puretaan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka,

13 aamuun mennessä ovat voimani lopussa. Kuin leijona raatelisi minut, ruhjoisi kaikki luuni. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka.

14 Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä.

15 Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe.

16 Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi!

17 Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.

18 Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi.

19 Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän! Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi.

20 Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.

1 In those days was Hezekiah sick unto death. And Isaiah the prophet the son of Amoz came to him, and said unto him, Thus saith Jehovah, Set thy house in order; for thou shalt die, and not live. 2 Then Hezekiah turned his face to the wall, and prayed unto Jehovah, 3 and said, Remember now, O Jehovah, I beseech thee, how I have walked before thee in truth and with a perfect heart, and have done that which is good in thy sight. And Hezekiah wept sore. 4 Then came the word of Jehovah to Isaiah, saying, 5 Go, and say to Hezekiah, Thus saith Jehovah, the God of David thy father, I have heard thy prayer, I have seen thy tears: behold, I will add unto thy days fifteen years. 6 And I will deliver thee and this city out of the hand of the king of Assyria; and I will defend this city. 7 And this shall be the sign unto thee from Jehovah, that Jehovah will do this thing that he hath spoken: 8 behold, I will cause the shadow on the steps, which is gone down on the dial of Ahaz with the sun, to return backward ten steps. So the sun returned ten steps on the dial whereon it was gone down.

9 The writing of Hezekiah king of Judah, when he had been sick, and was recovered of his sickness.

10 I said, In the noontide of my days I shall go into the gates of Sheol:

I am deprived of the residue of my years.

11 I said, I shall not see Jehovah, even Jehovah in the land of the living:

I shall behold man no more with the inhabitants of the world.

12 My dwelling is removed, and is carried away from me as a shepherd’s tent:

I have rolled up, like a weaver, my life; he will cut me off from the loom:

From day even to night wilt thou make an end of me.

13 I quieted myself until morning; as a lion, so he breaketh all my bones:

From day even to night wilt thou make an end of me.

14 Like a swallow or a crane, so did I chatter;

I did moan as a dove; mine eyes fail with looking upward:

O Lord, I am oppressed, be thou my surety.

15 What shall I say? he hath both spoken unto me, and himself hath done it:

I shall go softly all my years because of the bitterness of my soul.

16 O Lord, by these things men live;

And wholly therein is the life of my spirit:

Wherefore recover thou me, and make me to live.

17 Behold, it was for my peace that I had great bitterness:

But thou hast in love to my soul delivered it from the pit of corruption;

For thou hast cast all my sins behind thy back.

18 For Sheol cannot praise thee, death cannot celebrate thee:

They that go down into the pit cannot hope for thy truth.

19 The living, the living, he shall praise thee, as I do this day:

The father to the children shall make known thy truth.

20 Jehovah is ready to save me:

Therefore we will sing my songs with stringed instruments

All the days of our life in the house of Jehovah.

21 Now Isaiah had said, Let them take a cake of figs, and lay it for a plaster upon the boil, and he shall recover. 22 Hezekiah also had said, What is the sign that I shall go up to the house of Jehovah?