1 Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

2 Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.

3 Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Minä annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat.

4 Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

5 Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut,

7 tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.

8 Kutsu esiin kansa, joka on sokea, vaikka sillä on silmät, joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

10 Minun todistajani, sanoo Herra, olette te -- Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni -- ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

11 Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

12 Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. Minä olen Jumala,

13 olen nyt ja aina. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

14 Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: -- Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne. Minä murran kaikki sen portit, ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

15 Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne, Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

16 Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle,

17 hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset, väkevien soturien joukon -- syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät -- näin hän sanoo:

18 -- Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!

19 Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

20 Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

21 Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.

22 Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob, minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

23 Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut. Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla, en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

24 Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon, et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa. Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut.

25 Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.

26 Haasta minut oikeuteen, käykäämme käräjiä! Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

27 Jo kantaisäsi teki syntiä, johtomiehesi luopuivat minusta,

28 sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini. Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin kaikkien herjattavaksi.

1 But now thus saith Jehovah that created thee, O Jacob, and he that formed thee, O Israel: Fear not, for I have redeemed thee; I have called thee by thy name, thou art mine. 2 When thou passest through the waters, I will be with thee; and through the rivers, they shall not overflow thee: when thou walkest through the fire, thou shalt not be burned, neither shall the flame kindle upon thee. 3 For I am Jehovah thy God, the Holy One of Israel, thy Saviour; I have given Egypt as thy ransom, Ethiopia and Seba in thy stead. 4 Since thou hast been precious in my sight, and honorable, and I have loved thee; therefore will I give men in thy stead, and peoples instead of thy life. 5 Fear not; for I am with thee: I will bring thy seed from the east, and gather thee from the west; 6 I will say to the north, Give up; and to the south, Keep not back; bring my sons from far, and my daughters from the end of the earth; 7 every one that is called by my name, and whom I have created for my glory, whom I have formed, yea, whom I have made.

8 Bring forth the blind people that have eyes, and the deaf that have ears. 9 Let all the nations be gathered together, and let the peoples be assembled: who among them can declare this, and show us former things? let them bring their witnesses, that they may be justified; or let them hear, and say, It is truth. 10 Ye are my witnesses, saith Jehovah, and my servant whom I have chosen; that ye may know and believe me, and understand that I am he: before me there was no God formed, neither shall there be after me. 11 I, even I, am Jehovah; and besides me there is no saviour. 12 I have declared, and I have saved, and I have showed; and there was no strange god among you: therefore ye are my witnesses, saith Jehovah, and I am God. 13 Yea, since the day was I am he; and there is none that can deliver out of my hand: I will work, and who can hinder it?

14 Thus saith Jehovah, your Redeemer, the Holy One of Israel: For your sake I have sent to Babylon, and I will bring down all of them as fugitives, even the Chaldeans, in the ships of their rejoicing. 15 I am Jehovah, your Holy One, the Creator of Israel, your King. 16 Thus saith Jehovah, who maketh a way in the sea, and a path in the mighty waters; 17 who bringeth forth the chariot and horse, the army and the mighty man (they lie down together, they shall not rise; they are extinct, they are quenched as a wick): 18 Remember ye not the former things, neither consider the things of old. 19 Behold, I will do a new thing; now shall it spring forth; shall ye not know it? I will even make a way in the wilderness, and rivers in the desert. 20 The beasts of the field shall honor me, the jackals and the ostriches; because I give waters in the wilderness, and rivers in the desert, to give drink to my people, my chosen, 21 the people which I formed for myself, that they might set forth my praise.

22 Yet thou hast not called upon me, O Jacob; but thou hast been weary of me, O Israel. 23 Thou hast not brought me of thy sheep for burnt-offerings; neither hast thou honored me with thy sacrifices. I have not burdened thee with offerings, nor wearied thee with frankincense. 24 Thou hast bought me no sweet cane with money, neither hast thou filled me with the fat of thy sacrifices; but thou hast burdened me with thy sins, thou hast wearied me with thine iniquities.

25 I, even I, am he that blotteth out thy transgressions for mine own sake; and I will not remember thy sins. 26 Put me in remembrance; let us plead together: set thou forth thy cause, that thou mayest be justified. 27 Thy first father sinned, and thy teachers have transgressed against me. 28 Therefore I will profane the princes of the sanctuary; and I will make Jacob a curse, and Israel a reviling.