1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.
3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.
6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.
17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.
18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.
22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:
25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.
26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.
28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.
29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.
1 Then Zophar the Naamathite made answer and said,
2 For this cause my thoughts are troubling me and driving me on.
3 I have to give ear to arguments which put me to shame, and your answers to me are wind without wisdom.
4 Have you knowledge of this from early times, when man was placed on the earth,
5 That the pride of the sinner is short, and the joy of the evil-doer but for a minute?
6 Though he is lifted up to the heavens, and his head goes up to the clouds;
7 Like the waste from his body he comes to an end for ever: those who have seen him say, Where is he?
8 He is gone like a dream, and is not seen again; he goes in flight like a vision of the night.
9 The eye which saw him sees him no longer; and his place has no more knowledge of him.
10 His children are hoping that the poor will be kind to them, and his hands give back his wealth.
11 His bones are full of young strength, but it will go down with him into the dust.
12 Though evil-doing is sweet in his mouth, and he keeps it secretly under his tongue;
13 Though he takes care of it, and does not let it go, but keeps it still in his mouth;
14 His food becomes bitter in his stomach; the poison of snakes is inside him.
15 He takes down wealth as food, and sends it up again; it is forced out of his stomach by God.
16 He takes the poison of snakes into his mouth, the tongue of the snake is the cause of his death.
17 Let him not see the rivers of oil, the streams of honey and milk.
18 He is forced to give back the fruit of his work, and may not take it for food; he has no joy in the profit of his trading.
19 Because he has been cruel to the poor, turning away from them in their trouble; because he has taken a house by force which he did not put up;
20 There is no peace for him in his wealth, and no salvation for him in those things in which he took delight.
21 He had never enough for his desire; for this cause his well-being will quickly come to an end.
22 Even when his wealth is great, he is full of care, for the hand of everyone who is in trouble is turned against him.
23 God gives him his desire, and sends the heat of his wrath on him, making it come down on him like rain.
24 He may go in flight from the iron spear, but the arrow from the bow of brass will go through him;
25 He is pulling it out, and it comes out of his back; and its shining point comes out of his side; he is overcome by fears.
26 All his wealth is stored up for the dark: a fire not made by man sends destruction on him, and on everything in his tent.
27 The heavens make clear his sin, and the earth gives witness against him.
28 The produce of his house is taken away into another country, like things given into the hands of others in the day of wrath.
29 This is the reward of the evil man, and the heritage given to him by God.