1 Nyt Job sanoi:

2 -- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

3 Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

4 Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

5 Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

6 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

7 Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

8 Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.

9 Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,

10 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.

11 Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa?

12 Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

13 Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.

14 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

15 Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

16 Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

17 Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen.

18 Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

19 Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.

20 Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

21 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön.

22 Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee.

23 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

24 Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa --

25 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.

1 Da antwortete Hiob und sprach:

2 Ja, ihr seid die Leute; mit euch wird die Weisheit sterben!

3 Ich habe so wohl ein Herz als ihr und bin nicht geringer denn ihr; und wer ist, der solches nicht wisse?

4 Wer von seinem Nächsten verlachet wird, der wird GOtt anrufen, der wird ihn erhören. Der Gerechte und Fromme muß verlachet sein

5 und ist ein verachtet Lichtlein vor den Gedanken der Stolzen, stehet aber, daß sie sich dran ärgern.

6 Der Verstörer Hütten haben die Fülle und toben wider GOtt türstiglich, wiewohl es ihnen GOtt in ihre Hände gegeben hat.

7 Frage doch das Vieh, das wird dich‘s lehren, und die Vögel unter dem Himmel, die werden dir‘s sagen.

8 Oder rede mit der Erde, die wird dich‘s lehren, und die Fische im Meer werden dir‘s erzählen.

9 Wer weiß solches alles nicht, daß des HErrn Hand das gemacht hat,

10 daß in seiner Hand ist die Seele alles des, das da lebet, und der Geist alles Fleisches eines jeglichen?

11 Prüfet nicht das Ohr die Rede; und der Mund schmecket die Speise?

12 Ja, bei den Großvätern ist die Weisheit und der Verstand bei den Alten.

13 Bei ihm ist Weisheit und Gewalt, Rat und Verstand.

14 Siehe, wenn er zerbricht, so hilft kein Bauen; wenn er jemand verschleußt, kann niemand aufmachen.

15 Siehe, wenn er das Wasser verschleußt, so wird‘s alles dürre; und wenn s ausläßt, so kehret es das Land um.

16 Er ist stark und führet es aus. Sein ist, der da irret, und der da verführet.

17 Er führet die Klugen wie einen Raub und machet die Richter toll.

18 Er löset auf der Könige Zwang und gürtet mit einem Gürtel ihre Lenden.

19 Er führet die Priester wie einen Raub und lässet es fehlen den Festen.

20 Er wendet weg die Lippen der Wahrhaftigen und nimmt weg die Sitten der Alten.

21 Er schüttet Verachtung auf die Fürsten und macht den Bund der Gewaltigen los.

22 Er öffnet die finstern Gründe und bringet heraus das Dunkel an das Licht.

23 Er macht etliche zum großen Volk und bringet sie wieder um. Er breitet ein Volk aus und treibet es wieder weg.

24 Er nimmt weg den Mut der Obersten des Volks im Lande und macht sie irre auf einem Umwege, da kein Weg ist,

25 daß sie in der Finsternis tappen ohne Licht; und macht sie irre wie die Trunkenen.