1 Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

2 Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

4 Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

6 Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

7 Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

8 Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

10 Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

11 Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

12 Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

13 Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

14 maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

15 Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

16 Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

17 Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

18 Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

19 Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

20 Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

21 innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

22 Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

23 Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

24 Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

26 Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

27 Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

28 Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

29 Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

30 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.

1 Weißt du die Zeit, wann die Gemsen auf den Felsen gebären? Oder hast du gemerkt, wann die Hirsche schwanger gehen?

2 Hast du erzählet ihre Monden, wann sie voll werden? Oder weißt du die Zeit, wann sie gebären?

3 Sie beugen sich, wenn sie gebären, und reißen sich und lassen aus ihre Jungen.

4 Ihre Jungen werden feist und mehren sich im Getreide; und gehen aus und kommen nicht wieder zu ihnen.

5 Wer hat das Wild so frei lassen gehen? Wer hat die Bande des Wildes aufgelöset,

6 dem ich das Feld zum Hause gegeben habe und die Wüste zur Wohnung?

7 Es verlacht das Getümmel der Stadt; das Pochen des Treibers höret es nicht.

8 Es schauet nach den Bergen, da seine Weide ist, und suchet, wo es grün ist.

9 Meinest du, das Einhorn werde dir dienen und werde bleiben an deiner Krippe?

10 Kannst du ihm dein Joch anknüpfen, die Furchen zu machen, daß es hinter dir brache in Gründen?

11 Magst du dich auf es verlassen, daß es so stark ist, und wirst es dir lassen arbeiten?

12 Magst du ihm trauen, daß es deinen Samen dir wiederbringe und in deine Scheune sammle?

13 Die Federn des Pfauen sind schöner denn die Flügel und Federn des Storchs,

14 der seine Eier auf der Erde lässet und läßt sie die heiße Erde ausbrüten.

15 Er vergisset, daß sie möchten zertreten werden und ein wild Tier sie zerbreche.

16 Er wird so hart gegen seine Jungen, als wären sie nicht sein, achtet es nicht, daß er umsonst arbeitet.

17 Denn GOtt hat ihm die Weisheit genommen und hat ihm keinen Verstand mitgeteilet.

18 Zu der Zeit, wenn er hoch fähret, erhöhet er sich und verlachet beide Roß und Mann.

19 Kannst du dem Roß Kräfte geben, oder seinen Hals zieren mit seinem Geschrei?

20 Kannst du es schrecken wie die Heuschrecken? Das ist Preis seiner Nase, was schrecklich ist.

21 Es stampfet auf den Boden und ist freudig mit Kraft und zeucht aus den Geharnischten entgegen.

22 Es spottet der Furcht und erschrickt nicht und fleucht vor dem Schwert nicht,

23 wenngleich wider es klinget der Köcher und glänzet beide Spieß und Lanze.

24 Es zittert und tobet und scharret in die Erde und achtet nicht der Trommeten Hall.

25 Wenn die Trommete fast klinget, spricht es: Hui! und riecht den Streit von ferne, das Schreien der Fürsten und Jauchzen.

26 Fleuget der Habicht durch deinen Verstand und breitet seine Flügel gegen Mittag?

27 Fleuget der Adler auf deinen Befehl so hoch, daß er sein Nest in der Höhe macht?

28 In Felsen wohnet er und bleibt auf den Klippen an Felsen und in festen Orten.

29 Von dannen schauet er nach der Speise, und seine Augen sehen ferne.

30 Seine Jungen saufen Blut; und wo ein Aas ist, da ist er.