1 Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

2 Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

3 Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

4 Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

5 Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

6 Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

7 Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

9 Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

10 Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

11 Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

12 Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.

1 Mein Odem ist schwach, und meine Tage sind abgekürzt, das Grab ist da.

2 Niemand ist von mir getäuschet, noch muß mein Auge darum bleiben in Betrübnis.

3 Ob du gleich einen Bürgen für mich wolltest, wer will für mich geloben?

4 Du hast ihrem Herzen den Verstand verborgen, darum wirst du sie nicht erhöhen.

5 Er rühmet wohl seinen Freunden die Ausbeute; aber seiner Kinder Augen werden verschmachten.

6 Er hat mich zum Sprichwort unter den Leuten gesetzt, und muß ein Wunder unter ihnen sein.

7 Meine Gestalt ist dunkel worden vor Trauern, und alle meine Glieder sind wie ein Schatten.

8 Darüber werden die Gerechten übel sehen, und die Unschuldigen werden sich setzen wider die Heuchler.

9 Der Gerechte wird seinen Weg behalten, und der von reinen Händen wird stark bleiben.

10 Wohlan, so kehret euch alle her und kommt; ich werde doch keinen Weisen unter euch finden.

11 Meine Tage sind vergangen, meine Anschläge sind zertrennet, die mein Herz besessen haben,

12 und haben aus der Nacht Tag gemacht und aus dem Tage Nacht.

13 Wenn ich gleich lange harre, so ist doch die Hölle mein Haus, und in Finsternis ist mein Bett gemacht.

14 Die Verwesung heiße ich meinen Vater und die Würmer meine Mutter und meine Schwester.

15 Was soll ich harren? und wer achtet mein Hoffen?

16 Hinunter in die Hölle wird es fahren und wird mit mir im Staube liegen.