1 Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

2 Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.

3 Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.

4 Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.

5 Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

6 Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

7 Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

8 Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,

9 hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.

10 Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,

11 alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.

12 Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,

13 viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

14 Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

15 Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

16 Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.

17 Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

18 Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

19 Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,

20 nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.

21 Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

22 Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,

23 sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.

24 Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.

25 Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

26 Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

27 Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.

1 Nenne mir einen; was gilt‘s, ob du einen findest? Und siehe dich um irgend nach einem Heiligen.

2 Einen Tollen aber erwürget wohl der Zorn, und den Albernen tötet der Eifer.

3 Ich sah einen Tollen eingewurzelt, und ich fluchte plötzlich seinem Hause.

4 Seine Kinder werden ferne sein vom Heil und werden zerschlagen werden im Tor, da kein Erretter sein wird.

5 Seine Ernte wird essen der Hungrige, und die Gewappneten werden ihn holen, und sein Gut werden die Durstigen aussaufen.

6 Denn Mühe aus der Erde nicht gehet, und Unglück aus dem Acker nicht wächset,

7 sondern der Mensch wird zu Unglück geboren, wie die Vögel schweben, emporzufliegen.

8 Doch ich will jetzt von GOtt reden und von ihm handeln,

9 der große Dinge tut, die nicht zu forschen sind, und Wunder, die nicht zu zählen sind;

10 der den Regen aufs Land gibt und lässet Wasser kommen auf die Straßen;

11 der die Niedrigen erhöhet und den Betrübten emporhilft.

12 Er macht zunichte die Anschläge der Listigen, daß es ihre Hand nicht ausführen kann.

13 Er fähet die Weisen in ihrer Listigkeit und stürzet der Verkehrten Rat,

14 daß sie des Tages in Finsternis laufen und tappen im Mittag wie in der Nacht;

15 und hilft dem Armen von dem Schwert und von ihrem Munde und von der Hand des Mächtigen;

16 und ist des Armen Hoffnung, daß die Bosheit wird ihren Mund müssen zuhalten.

17 Siehe, selig ist der Mensch, den GOtt strafet; darum weigere dich der Züchtigung des Allmächtigen nicht!

18 Denn er verletzet und verbindet; er zerschmeißet, und seine Hand heilet.

19 Aus sechs Trübsalen wird er dich erretten, und in der siebenten wird dich kein Übel rühren.

20 In der Teurung wird er dich vom Tode erlösen und im Kriege von des Schwerts Hand.

21 Er wird dich verbergen vor der Geißel der Zunge, daß du dich nicht fürchtest vor dem Verderben, wenn es kommt.

22 Im Verderben und Hunger wirst du lachen und dich vor den wilden Tieren im Lande nicht fürchten,

23 sondern dein Bund wird sein mit den Steinen auf dem Felde, und die wilden Tiere auf dem Lande werden Frieden mit dir halten;

24 und wirst erfahren, daß deine Hütte Frieden hat; und wirst deine Behausung versorgen und nicht sündigen;

25 und wirst erfahren, daß deines Samens wird viel werden und deine Nachkommen wie das Gras auf Erden;

26 und wirst im Alter zu Grabe kommen, wie Garben eingeführet werden zu seiner Zeit.

27 Siehe, das haben wir erforschet, und ist also; dem gehorche und merke du dir‘s!