1 Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.2 Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!3 Herra on suuri Jumala ja kaikkien jumalien ylin valtias.4 Hänen kädessään on maa, sen laaksot ja syvyydet, hänen ovat vuorten korkeimmatkin huiput.5 Hänen on meri, hän on sen luonut, hänen on maa, hänen kätensä sen teki.6 Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.7 Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee. Kuulkaa tänä päivänä, mitä hän sanoo:8 -- Älkää paaduttako sydäntänne kuten kerran, kun isänne koettelivat minua autiomaassa, Meriban ja Massan luona.9 He saivat nähdä, mitä minä voin tehdä.10 Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä, sillä näin heidän kulkevan harhaan, kun he eivät ymmärtäneet minun teitäni.

1 Kommt herzu, laßt uns dem HErrn frohlocken und jauchzen dem Hort unsers Heils!2 Lasset uns mit Danken vor sein Angesicht kommen und mit Psalmen ihm jauchzen!3 Denn der HErr ist ein großer GOtt und ein großer König über alle Götter.4 Denn in seiner Hand ist, was die Erde bringet; und die Höhen der Berge sind auch sein.5 Denn sein ist das Meer, und er hat‘s gemacht; und seine Hände haben das Trockne bereitet.6 Kommt, laßt uns anbeten und knieen und niederfallen vor dem HErrn, der uns gemacht hat!7 Denn er ist unser GOtt, und wir das Volk seiner Weide und Schafe seiner Hand. Heute, so ihr seine Stimme höret,8 so verstocket euer Herz nicht, wie zu Meriba geschah, wie zu Massa in der Wüste,9 da mich eure Väter versuchten, fühleten und sahen mein Werk,10 daß ich vierzig Jahre Mühe hatte mit diesem Volk und sprach: Es sind Leute, deren Herz immer den Irrweg will, und die meine Wege nicht lernen wollen;11 daß ich schwur in meinem Zorn: Sie sollen nicht zu meiner Ruhe kommen!