1 Voi sinua, siipien sirinän maa, sinä Nubian virtojen takainen maa!

2 Sinä lähetät edustajasi Egyptin virtaa pitkin, lähetät heidät ruokoveneillä vesien yli. -- Palatkaa, te nopsajalkaiset sanansaattajat! Palatkaa kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne luo, kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa.

3 Maanpiirin asukkaat, te kaikki, joilla on asuinsijanne maan päällä, katsokaa, milloin vuorille nostetaan merkkiviiri, kuunnelkaa, milloin torven ääni kajahtaa!

4 Sillä näin on Herra minulle sanonut: -- Minä pysyn hiljaa ja katselen kaikkea asumuksestani kuin väreilevä kuumuus kirkkaalla taivaalla tai kuin auer elonkorjuun helteessä.

5 Mutta jo ennen korjuuaikaa, kun kukat ovat kukkineet ja raakileet ovat näkyvillä, kypsymässä rypäleiksi, köynnösten oksat katkaistaan vesurilla ja rehevät versot revitään irti ja heitetään pois.

6 Ne jätetään lojumaan vuorten rinteille, petolintujen ruoaksi ja maan eläinten ravinnoksi. Kesän yli viipyvät niiden äärellä petolintujen parvet, ja kaikki maan eläimet elävät niiden äärellä yli talven.

7 Tulee aika, jolloin Herralle Sebaotille lähettää lahjoja kookaskasvuinen ja kiiltäväihoinen kansa, kansa, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevä, jalkojaan tömistävä kansa, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa. Ja tämän kansan lahjat tuodaan paikkaan, jonka pyhittää Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.

1 Ai da terra onde há bater de asas, dessa terra além dos rios de Etiópia,

2 que envia mensageiros por mar, e em navios de junco sobre as águas, dizendo: Ide, mensageiros velozes, a uma nação alta e polida, a um povo terrível desde o seu princípio; a uma nação que mede e pisa aos pés, cuja terra está dividida pelos rios.

3 Olhai, todos vós, habitantes do mundo, e vós moradores da terra, quando um estandarte for levantado sobre os montes; ouvi, quando for tocada a trombeta.

4 Pois assim me falou Jeová: Estarei quieto e na minha morada contemplarei, enquanto houver a clara luz no brilhar do sol, enquanto houver nuvens de névoas noturnas no ardor da messe.

5 Pois antes da messe, quando acaba a flor e o gomo se torna uva prestes a amadurecer, ele cortará com foices os sarmentos, removerá e despedaçará os renovos.

6 Serão deixados juntamente para as aves dos montes, e para os animais da terra: sobre eles passarão o verão as aves de rapina, e sobre eles passarão o inverno os animais da terra.

7 Naquele tempo será levado um presente a Jeová dos exércitos por um povo alto e polido, e por um povo terrível desde o seu princípio; por uma nação que mede e pisa aos pés, cuja terra está dividida pelos rios, será levado um presente ao lugar do nome de Jeová dos exércitos, ao monte de Sião.