1 (H8:23)Ei valo kajasta sille, joka on ahdingossa. Aikoinaan Herra vei kunnian Sebulonin ja Naftalin mailta. Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan Meren tien, Jordanin takaisen maan ja muukalaisten Galilean.

2 (H9:1)Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

3 (H9:2)Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

4 (H9:3)Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat, niin kuin murskasit Midianin vallan.

5 (H9:4)Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi.

6 (H9:5)Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

7 (H9:6)Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.

8 (H9:7)Herra lähetti sanan Jaakobille, tuomion sanan Israelille.

9 (H9:8)Koko kansa sai nähdä sen todeksi, niin Efraim kuin Samarian asukkaat, jotka ylpeinä uhmaten sanoivat:

11 (H9:10)Herra valoi rohkeutta Israelin vastustajiin ja yllytti sen vihollisia:

12 (H9:11)Syyriaa idässä, Filisteaa lännessä. Ahnaasti ne haukkasivat Israelia, suun täydeltä. Vieläkään ei väistynyt hänen vihansa, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

13 (H9:12)Kansa ei palannut kurittajansa luo eikä turvautunut Herraan Sebaotiin.

14 (H9:13)Niin Herra leikkasi Israelilta pään ja hännän, leikkasi palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä:

15 (H9:14)vanhimmat ja ylimykset -- siinä on pää, profeetat, nuo valheopettajat -- siinä on häntä.

16 (H9:15)Sillä johtajat olivat johtaneet kansan harhaan ja saattaneet johdettavansa sekasortoon ja hämminkiin.

17 (H9:16)Niinpä Herra ei säästänyt tämän kansan nuorukaisia eikä armahtanut sen orpoja ja leskiä, sillä ilkeitä ja pahoja he ovat, koko kansa, jokainen suu puhuu herjasanoja. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

18 (H9:17)Ja niin vääryys palaa liekehtien, niin kuin tuli syö orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää metsän tiheiköt, niin että ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.

19 (H9:18)Maa hehkuu Herran Sebaotin suuttumusta, ja liekit nielevät ihmisiä. Toinen toistaan he eivät armahda,

20 (H9:19)he syövät oikealta ja jäävät nälkäisiksi, ahmivat vasemmalta eivätkä tule kylläisiksi, kukin syö oman käsivartensa lihaa,

21 (H9:20)Manasse Efraimia, Efraim Manassea, ja molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

1 Mas para a que estava aflita não continuará a obscuridade. No tempo passado ele tornou desprezível a terra de Zebulom, e a terra de Naftali, porém no tempo vindouro tornará glorioso o caminho do mar além do Jordão, o distrito das nações.

2 O povo que anda nas trevas vê uma grande luz; aos que estão de assento na terra da sombra da morte, a estes raia a luz.

3 Tens multiplicado a nação; tens-lhe aumentado a alegria: alegram-se diante de ti segundo a alegria do tempo da ceifa, como exultam quando repartem os despojos.

4 Pois tens despedaçado o jugo da sua carga e o bordão do seu ombro, que é a vara do seu exator, e como fizeste no dia de Midiã.

5 Todo o calçado de quem anda calçado no tumulto, e toda a capa revolvida em sangue, hão de ser queimados como pasto do fogo.

6 Porque a nós nos é nascido um menino, e a nós nos é dado um filho: o governo está sobre os seus ombros, e ele tem por nome Maravilhoso, Conselheiro, Poderoso Deus, Eterno Pai, Príncipe da Paz.

7 Do aumento do seu governo e da paz não haverá fim sobre o trono de Davi e sobre o seu reino, para o estabelecer e para o firmar com juízo e com justiça desde agora e para sempre. O zelo de Jeová dos exércitos cumprirá isto.

8 O Senhor enviou uma palavra a Jacó e ela caiu sobre Israel.

9 Todo o povo o saberá, isto é, Efraim e os habitantes de Samaria, os quais em soberba e em altivez de coração dizem:

10 Os tijolos têm caído, mas edificaremos com pedra lavrada; os sicômoros têm sido cortados, mas em lugar deles poremos cedros.

11 Jeová, porém, exaltou contra eles os adversários de Rezim e incitou os inimigos dele,

12 os siros do oriente e os filisteus do ocidente, e estes devoraram a Israel à boca aberta. Com tudo isso não se aplacou a sua ira, mas a sua mão ainda está estendida.

13 Todavia o povo não se voltou para quem o feriu, nem buscou a Jeová dos exércitos.

14 Portanto, Jeová num só dia exterminará de Israel a cabeça e a cauda, o ramo da palmeira e o junco.

15 O ancião e o homem acatado, esse é a cabeça, e o profeta que ensina mentiras, esse é a cauda.

16 Os que guiam a este povo, o desencaminham; e os que por eles são guiados são destruídos.

17 Por isso o Senhor não se regozijará nos mancebos dele, nem se compadecerá dos seus órfãos e das suas viúvas; porque todos eles são profanos, e malfeitores, e toda a boca fala loucuras. Com tudo isso não se aplacou a sua ira, mas a sua mão ainda está estendida.

18 A perversidade arde como um fogo; consome os espinhos e os abrolhos; acende-se nas brenhas do bosque, e elas sobem em espessas nuvens de fumo.

19 Pelo furor de Jeová dos exércitos está queimada a terra; o povo também vem a ser como pasto do fogo: ninguém poupa a seu irmão.

20 Devorará da banda direita, e ficará com fome; comerá da banda esquerda, e não se fartará: cada um comerá a carne do seu próprio braço.

21 Manassés será contra Efraim, e Efraim contra Manassés: e estes, juntos, serão contra Judá. Com tudo isso não se aplacou a sua ira, mas a sua mão ainda está estendida.