1 Bel sortuu polvilleen, Nebo vaipuu tomuun! Juhtien selkään, uupuvien eläinten taakaksi nostetaan nuo juhlasaatossa kannetut patsaat.

2 Tomuun ne vaipuvat, polvilleen sortuvat, eivät ne pysty kantamaan ketään turvaan. Vankeuteen vaeltaa koko joukko.

3 Kuule minua, Jaakobin suku, koko Israelin heimon jäännös! Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti!

4 Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.

5 Kehen te minua vertaisitte, kenet asettaisitte rinnalleni? Kenen kaltaiseksi te minut katsoisitte, kuka olisi minun vertaiseni?

6 Moni kahmaisee kultaa kukkarostaan, vaa'alla punnitsee hopeaa ja palkkaa mestarin tekemään jumalan. Sitä hän kumartaa, sen eteen heittäytyy,

7 sen hän nostaa harteilleen, sitä kantaa, pystyttää sen paikalleen. Siinä se seisoo, ei minnekään liiku, ei mihinkään hievahda. Sitä hän huutaa avuksi, mutta ei se vastaa, ei pelasta häntä ahdingosta.

8 Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina, pitäkää tämä mielessänne, te luopiot!

9 Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen: minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole. Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni.

10 Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli tuleva, jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä. Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn, kaiken, mitä tahdon, minä toteutan:

11 Minä kutsuin idästä haukan, kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan. Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen, olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen.

12 Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta!

13 Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. Siioniin minä tuon pelastuksen, Israelille annan kirkkauteni.

1 Bel encurva-se, Nebo abaixa-se; os seus ídolos estão entregues aos animais e às bestas. Essas imagens que costumáveis levar já estão postas sobre animais que se cansam do peso delas.

2 Bel e Nebo abaixam-se, juntamente se encurvam; não puderam salvar a carga, mas eles mesmos lá se foram para o cativeiro.

3 Escutai-me, casa de Jacó, e todo o resto da casa de Israel, vós que por mim tendes sido carregados desde o ventre, que tendes sido levados desde a madre.

4 Até à vossa velhice eu serei o mesmo, e eu vos carregarei quando vos sobrevierem as cãs: o que eu gerei, também carregarei, e levarei e livrarei.

5 A quem me assemelhareis e me igualareis e me comparareis, para que sejamos semelhantes?

6 Os que derramam da bolsa o ouro, e pesam a prata na balança, alugam um ourives para que faça um deus; prostram-se diante dele, e adoram-no.

7 Eles o carregam sobre o ombro, o transportam, e o colocam no seu lugar; aí ficará de pé; do seu lugar não se moverá. Ainda que alguém clame a ele, não poderá ouvir, nem salva-o da sua tribulação.

8 Lembrai-vos disto, portai-vos varonilmente; trazei-o à memória, transgressores.

9 Lembrai-vos das coisas passadas da antigüidade; lembrai-vos de que eu sou Deus, e de que não há outro. Eu sou Deus, e não há outro semelhante a mim;

10 que anuncio o fim desde o princípio, e desde os tempos antigos as coisas que ainda não têm sido feitas; que digo: O meu conselho subsistirá, e farei toda a minha vontade;

11 que do oriente chamo uma ave de rapina, e de um país remoto o homem do meu conselho. Eu o disse, eu também o cumprirei; formei este propósito, também o executarei.

12 Escutai-me, vós os que sois de coração duro, que estais longe da justiça;

13 Vou fazer aproximar-se a minha justiça; ela não estará de longe, e a minha salvação não se demorará; estabelecerei em Sião a salvação, e em Israel a minha glória.