1 Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

2 Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.

3 Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Minä annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat.

4 Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

5 Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut,

7 tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.

8 Kutsu esiin kansa, joka on sokea, vaikka sillä on silmät, joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

10 Minun todistajani, sanoo Herra, olette te -- Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni -- ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

11 Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

12 Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. Minä olen Jumala,

13 olen nyt ja aina. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

14 Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: -- Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne. Minä murran kaikki sen portit, ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

15 Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne, Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

16 Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle,

17 hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset, väkevien soturien joukon -- syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät -- näin hän sanoo:

18 -- Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!

19 Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

20 Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

21 Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.

22 Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob, minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

23 Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut. Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla, en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

24 Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon, et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa. Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut.

25 Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.

26 Haasta minut oikeuteen, käykäämme käräjiä! Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

27 Jo kantaisäsi teki syntiä, johtomiehesi luopuivat minusta,

28 sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini. Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin kaikkien herjattavaksi.

1 Mas agora assim diz Jeová que te criou, ó Jacó, e que te formou, ó Israel: Não temas, porque te redimi; chamei-te pelo teu nome, tu és meu.

2 Quando passares pelas águas, serei contigo; quando passares pelos rios, não te submergirão; quando andares pelo fogo, não serás queimado, nem a chama arderá em ti.

3 Pois eu sou Jeová teu Deus, o Santo de Israel, teu Salvador; como teu resgate dei o Egito, em teu lugar a Etiópia e Sabá.

4 Visto que te tornas precioso aos meus olhos, e digno de honra e eu te amo, portanto darei homens por ti e povos pela tua vida.

5 Não temas, porque eu sou contigo; trarei do oriente a tua semente, e te congregarei do ocidente.

6 Direi ao norte: Dá; e ao sul: Não retenhas. Traze de longe meus filhos, e das extremidades da terra minhas filhas;

7 traze todo aquele que é chamado pelo meu nome, e que tenho criado para minha glória, e que formei e fiz.

8 Faze sair o povo cego e que tem olhos, e os surdos que têm ouvidos.

9 Sejam reunidas todas as nações, e congregados os povos; quem dentre eles pode anunciar isto, e mostrar-nos coisas já passadas? produzam as suas testemunhas para que sejam justificados: ou ouçam e digam: Verdade é.

10 Vós sois as minhas testemunhas, diz Jeová, o meu servo a quem escolhi, para que saibais, me acrediteis, e entendais que eu sou; antes de mim não se formou nenhum deus nem haverá depois de mim.

11 Eu, sim eu, sou Jeová; e fora de mim não há salvador.

12 Eu é que tenho anunciado, que tenho trazido a salvação e que tenho mostrado, e não houve entre vós deus estranho; portanto vós sois as minhas testemunhas, e eu sou Deus.

13 Sim, de hoje em diante eu sou, não há quem possa livrar da minha mão; operarei, e quem o impedirá?

14 Assim diz Jeová, vosso redentor, o Santo de Israel: Por amor de vós enviei contra Babilônia, e nos navios em que exultam, farei embarcar a todos eles como fugitivos, os caldeus.

15 Eu sou Jeová, o vosso Santo, o Criador de Israel, vosso Rei.

16 Assim diz Jeová, que prepara um caminho no mar e uma vereda nas águas impetuosas;

17 que faz sair o carro e o cavalo, o exército e a força ... eles juntos se deitam, nem se levantarão; estão extintos, apagados como uma torcida:

18 Não vos lembreis das coisas passadas, nem considereis as antigas.

19 Eis que estou para fazer uma coisa nova; agora sairá à luz; porventura não a conhecereis? Farei um caminho no deserto, e rios no ermo.

20 Os animais do campo me honrarão, os chacais e as avestruzes; porque porei águas no deserto, e rios no ermo, a fim de dar de beber ao meu povo, ao meu escolhido:

21 ao povo que formei para mim mesmo, a fim de que manifestassem o meu louvor.

22 Todavia não me tens invocado, ó Jacó; mas de mim te hás cansado, ó Israel.

23 Não me tens trazido o gado miúdo dos teus holocaustos, nem me tens honrado com os teus sacrifícios. Não te hei feito servir com ofertas, nem te hei cansado com incenso.

24 Não me tens comprado por dinheiro cana aromática, nem me tens enchido da gordura dos teus sacrifícios; mas me tens feito servir com os teus pecados, me tens cansado com as tuas iniqüidades.

25 Eu, eu mesmo sou o que apago as tuas transgressões por amor de mim; não me lembrarei dos teus pecados.

26 Aviva-me a memória, e juntos entremos em juízo: apresenta a tua causa, para que sejas justificado.

27 Teu primeiro pai pecou, e os teus intérpretes transgrediram contra mim.

28 Portanto profanarei os príncipes do santuário, e farei de Jacó um anátema, e de Israel um opróbrio.