1 Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:
2 -- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.
3 Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.
4 Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.
5 Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.
6 Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.
7 Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.
8 Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,
9 se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.
10 Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.
11 Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.
12 Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.
13 Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.
14 Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.
15 Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.
16 Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.
17 Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.
18 Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.
19 Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.
20 Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.
21 Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.
22 Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?
24 Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.
25 Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.
26 Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.
27 Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,
28 jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.
29 Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?
30 Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.
31 Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.
32 Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.
33 Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.
1 Depois Eliú prosseguiu nestes termos:
2 Espera um pouco e te instruirei, tenho ainda palavras em defesa de Deus;
3 irei buscar longe a minha ciência, e justificarei meu Criador.
4 Minhas palavras não são certamente mentirosas, estás tratando com um homem de ciência sólida.
5 Deus é poderoso, mas não é arrogante, é poderoso por sua ciência:
6 não deixa viver o mau, faz justiça aos aflitos,
7 não afasta os olhos dos justos; e os faz assentar com os reis no trono, numa glória eterna.
8 Se vierem a cair presos, ou se forem atados com os laços da infelicidade,
9 ele lhes faz reconhecer as suas obras, e as faltas que cometeram por orgulho;
10 e abre-lhes os ouvidos para corrigi-los, e diz-lhes que renunciem à iniqüidade.
11 Se escutam e obedecem, terminam seus dias na felicidade, e seus anos na delícia;
12 se não, morrem de um golpe, expiram por falta de sabedoria.
13 Os corações ímpios são entregues à cólera; não clamam a Deus quando ele os aprisiona,
14 morrem em plena mocidade, a vida deles passa como a dos efeminados.
15 Mas Deus salvará o pobre pela sua miséria, e o instrui pelo sofrimento.
16 A ti também retirará das fauces da angústia, numa larga liberdade, e no repouso de uma mesa bem guarnecida.
17 E tu te comportas como um malvado, com o risco de incorrer em sentença e penalidade.
18 Toma cuidado para que a cólera não te inflija um castigo, e que o tamanho do resgate não te perca.
19 Levará ele em conta teu grito na aflição, e todos os esforços do vigor?
20 Não suspires pela noite, para que os povos voltem para seus lugares.
21 Guarda-te de declinar para a iniqüidade, e de preferir a injustiça ao sofrimento.
22 Vê, Deus é sublime em seu poder. Que senhor lhe é comparável?
23 Quem lhe fixou seu caminho? Quem pode dizer-lhe: Fizeste mal?
24 Antes pensa em glorificar sua obra, que os humanos celebram em seus cantos.
25 Todos os homens a contemplam; o mortal a considera de longe.
26 Deus é grande demais para que o possamos conhecer; o número de seus anos é incalculável.
27 Atrai as gotinhas de água para transformá-las em chuva no nevoeiro,
28 as nuvens as espalham, e as destilam sobre a multidão dos homens.
29 Quem pode compreender como se estendem as nuvens, e o estrépito de sua tenda?
30 Espalha em volta dele a sua luz, e cobre os cimos das montanhas.
31 É por esse meio que nutre os povos, e fornece-lhes abundância de alimentos.
32 Nas suas mãos estende o raio, fixa-lhe o alvo a atingir;
33 seu estrondo o anuncia, o rebanho também anuncia aquele que se aproxima.