1 Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?
2 Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.
3 Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti.
4 Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.
5 Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
6 Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
7 Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
8 Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,
9 hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja.
10 Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,
11 alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun.
12 Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty,
13 viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.
14 Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.
15 Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.
16 Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa.
17 Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!
18 Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.
19 Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,
20 nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä.
21 Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
22 Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,
23 sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa.
24 Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.
25 Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.
26 Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.
27 Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.
1 Chama para ver se te respondem; a qual dos santos te dirigirás?
2 O arrebatamento mata o insensato, a inveja leva o tolo à morte.
3 Vi o insensato deitar raiz, e de repente sua morada apodreceu.
4 Seus filhos são privados de qualquer socorro, são pisados à porta, ninguém os defende.
5 O faminto come sua colheita e a leva embora, por detrás da cerca de espinhos, e os sequiosos engolem seus bens.
6 Pois o mal não sai do pó, e o sofrimento não brota da terra:
7 é o homem quem causa o sofrimento como as faíscas voam no ar.
8 Por isso, eu rogarei a Deus, apresentarei minha súplica ao Senhor.
9 Ele faz coisas grandes e insondáveis, maravilhas incalculáveis;
10 espalha a chuva sobre a terra, e derrama as águas sobre os campos;
11 exalta os humildes, e dá nova alegria aos que estão de luto;
12 frustra os projetos dos maus, cujas mãos não podem executar os planos;
13 apanha os jeitosos em suas próprias manhas, e os projetos dos astutos se tornam prematuros;
14 em pleno dia encontram as trevas, e andam às apalpadelas ao meio-dia como se fosse noite.
15 Salva o fraco da espada da língua deles, e o pobre da mão do poderoso;
16 volta a esperança ao infeliz, e é fechada a boca da iniqüidade.
17 Bem-aventurado o homem a quem Deus corrige! Não desprezes a lição do Todo-poderoso,
18 pois ele fere e cuida; se golpeia, sua mão cura.
19 Seis vezes te salvará da angústia, e, na sétima, o mal não te atingirá.
20 No tempo de fome, te preservará da morte, e, no combate, do gume da espada;
21 estarás a coberto do açoite da língua, não terás medo quando vires a ruína;
22 rirás das calamidades e da fome, não temerás as feras selvagens.
23 Farás um pacto com as pedras do chão, e os animais dos campos estarão em paz contigo.
24 Dentro de tua tenda conhecerás a paz, visitarás tuas terras, onde nada faltará;
25 verás tua posteridade multiplicar-se, e teus descendentes crescerem como a erva dos campos.
26 Entrarás maduro no sepulcro, como um feixe de trigo que se recolhe a seu tempo.
27 Eis o que observamos; é assim; eis o que aprendemos; tira proveito disso.